Lupiinin lehdellä

Usvan jälkeen pisarat ovat tiiviimpiä ja kestävät kauemmin, pitkälle päivään asti lehdillä.
Kaikki valokuvausta harrastavat toki tietänevät kuinka mainio pisaran kerääjä lupiini on.
Pienen pakkasen tullen pisarat ovat vieläkin mielenkiintoisempia.
Mutta nyt ei vielä pakkasta.
Yökin oli lämpöisempi ,mittari näyttää juuri nyt klo 6.00 +7 astetta.

Luonnon tarjoamat kristallit ovat minusta kauneimpia kuin myös aina kaikki luonnontaide.

Lupiinit ovat myös sitkeitä kukkasineen, vielä joku kaunotar tien laidassa  aloittaa uuden kukintansa.

Pian pakkanen taitaa sen kuitenkin päättää.

Sateen jälkeen lehdet ja heinät kimaltavat pisaroineen,
kuin tuhansin timantein loistavat.

Kuvaa kannattaa klikata suuremmaksi kuvasta näpäisten, tulee kaikki esille mielestäni mielenkiintoisemmin.
Tästä alan  kohta kahveen keittoon ja eväitä tekemään.
Pieni retki hiukan kauemmaksi tarkoituksena tehdä ja luontoompa tietenkin kosken ja virran varrelle.

Tervetuloa uudet lukijat ♥

Hyvää viikonloppua ♥

Welcome new readers ♥

Have a nice weekend♥

Eilen satoi lunta

Sen varmaan jo monikin huomasi taatusti, että lunta satoi.
Sakeana ,pehmoista lunta, isoin höytyvin, mutta sulaen tietty saman tein pois.
Pistän kuvan muistiinpanona esille, kun hyppäsin kuin kauris auton kyydistä lammen rannalle.

Kuva nyt on aika tylsä, vähän sitä tehostin fish-eye tehosteella Photoscapella, ihan vähän vaan.
Sieltä nuo kehyksetkin nappasin.

Meistä on ihan mukava ajella sinne tänne kaverin kanssa, ja katsella uusia paikkoja ja välillä vanhojakin.
Nyt ollaan taas tutuilla paikoilla matkalla mökille ihan vaan käymäseltään.

Pellot pullollaan "ankkoja" kanadalaisia eli kanadanhanhia omassa piirissään keskustelemassa matkasuunnitelmasta.

Kuvat kehnonlaisia ,selityksenä että kovin kaukana ovat, 
mutta pistän esille nekin ihan havaintona kuitenkin.
Jospa kun kuvaa klikkaa erottuvat paremmin, kokeilepa.

Valkoposkihanhia muutama pläjäys pellon montuissa huilailemassa.

Jo päät alkoi het nousta kun pellon reunaa astelin.
En halunnut hoputtaa niitä lentoon ,lepäilkööt rauhassa.
Pitkä on matka edessä ja moni heikompi ei matkan päätä näe,
se tuntuu haikealta hiukan.

Syysiltapäivät alkavat hämärtyä  äkkiä kohtapuoleen.
On aika eron ja jäähyväisten.
Minä jään kuitenkin tänne vielä ,vaikka parin viikon päästä harvenevat bloggailun päivitykset jonkun verran .
Siitä sitten lisää myöhemmin.
Huomenna uudet ajatukset ja mietteet, suunta ihan toisaalle päin,
jos sää ei ole ihan aivan mahdoton.
Kuulumisiin huomenna.

Hyvää tätä päivää kaikille ja tervetuloa uudet lukijat ♥

Good day everyone and welcome to the new readers ♥

Hämärän rajamailla

No nii, kyllä minä illalla sinne rantaremmiin päätin hämärän rajamailla laahustella vielä illan päätteeksi.
Ilma näytti aluksi seesteiseltä ihan, mutta taas kerran mentiin sillä seitsemällä hevosella, ja ei osannut päättää taaskaan satoiko vai paistoi.
Eli ei kummosta auringonlaskua saanut ihailla, vettä alkoi pärskiä het kun sai jalustaa pystyyn laiturille.
Ja tummia pilviä seilaili edes takaisin ,välillä koetti laskevaa aurinkoakin näyttää jotenkuten.
Pistämpä kuvaa kuitenkin todistusaineistoksi.

Kaikesta huolimatta menen aina liian aikaseen, kotvan sain jälleen kerran odotella siltaan syttyviä valoja, ja viluhan siinä meinas alkaa tärisyttää ,vaikka asusteet oli talviset
ja kynsikkäätkin pääsi taas ekaa kertaa tänä syksynä lämmittämään kämmentä ja sormien tyviä.
Laittelin siinä kaukosäätimet ja tähtisuodattimet paikalleen ja tarkennuspisteen kohilleen omasta mielestä.
Ensimmäisen kuvan jälkeen lähti tähtisuodin vek ja pelkällä linssillä mentiin.
Mutta auringonlaskun jälkeen valot syttyivät.

Sade oli onneksi tälläkertaa ohimenevää lajia mutta umpea pilvimassa peitti kuvauskohteen ilmatilan.
Että tälläistä kuvaa vaan tälläkertaa.
Pistämpä vielä viime vuotisen kuvan lokakuulta tuohon keikkumaan, 
millaista oli sää silloin...muistan pikku pakkasen  kirpeää mutta kaunista.

Ilmoja emme voi valita, tyytyminen nyt pimeän ontuviin kuviin.
Mutta eihän siinä ,mukava pieni iltalenkki antoi hyvät unet ja rauhalliset.
Tänään uusi päivä, uudet kujeet, tai oikeastaan taas muutosten aikaa.. saa nähdä miten käy.
Hyvää uutta päivää hyvät ihmiset ♥

Villiviinin lumoissa

Villiviinistä minä tykkään oikeesti.
Kerran sain eräältä asiakkaaltakin mökille viemisiksi pari vuotta sitten,
ei se vaan siellä oikein kasva, kellastuu vaan ja onkuin joku ruoto.
Siksipä minä nautin näistä tämän kaupungin villiviini kohteista erikoisesti juuri tähän aikaan.

Villiviini peittää kallion lintutarhojen luona

Villiviini peittää pian koko käsityökeskuksen

Ovat kyllä voimissaan nuo villiviinit etten sanoisi.
Kipaistaan rannalle.
Rantapuistossa on mukava kävellä kahisevien lehtien päällä.
Voi sentään taas kerran satuin paikalle liian myöhään kuten viimekin vuonna.
Ainoa keltainen puu rannalla kerkeää lehtensä pudottaa ennenkuin sitä ennätän kunnolla kuvata.
Se puu juuri missä pikkuvarpuset sirkuttaa.

Rautatiesilta

Otan kuvan sitten jos toisen.
Mustavalkeaksi muokkasin.

Näköalakahvilaan voisin mennä kahveelle,
en muista tosin onko se enää auki.
Autoja ainakin on.

En taida mennä sittenkään ,kotona maistuu paremmalle.
Ollapa iltakin kaunis, tänä päivänä se syksyinen sää on sitten ajellut monellakin säällä.
Illalla rannalle harjoittelemaan pimeäkuvausta tai hämärän ,tai molempia.
Mukavaa iltaa ♥

Syyssunnuntain hehkua

Sunnuntai iltapäivä koukutti ja houkutti pienelle kävelylle.
Sateitten välillä saimme iltapäivästä ihan kelvollisen happihyppelylle.
Kaupungistakin löytyy värejä kun pistää tossua toisen eteen ja aukaisee silmänsä.

On se kiehtovaa valokuvaksen harrastus.
Kaikkea katsoo aivan uusin silmin kamera kädessä vaeltaessaan.
Ja vaikka kamera ei oliskaan mukana, eikö olekin näin, että niin sitä vaan kuin valmiiksi katselee 
ympärilleen kulkiessaan, miltä mikäkin kohde kuvassa näyttäisi.

Näkee pienemmätkin yksityiskohdat, joihin ei kiinnittänyt ennen huomiota lainkaan monesti.
Hauskaa eikä vaan?

Ja silleen se on, joku voi omasta mielestä näyttää oikein kauniilta kohteelta,
toisesta se voi olla ihan  ja aivan mitätön kohde ja kuva.
Kauneus on siis katsojan silmässä, miksei sitä sanota : Valokuvaajan silmässä?

Päätin kokeilla Raw kuvien ottoa parin ystävän kehotuksesta.
Muokkauksesta en kyllä ymmärrä yhtään mitään, pitäs löytää enemmän tietoa, en vaan halua aina kysellä.
Päätin siis  kokeilla vaan onneani muokkaukessa.
Joitakin vinkkejä alkuun löysin vanhasta Digikuvalehdestä.
Kuvaatko sinä muuten raakakuvia vai ihan jpeg kuvia?

Kaikille mukaville ihmisille Hyvää uutta viikkoa ja antoisia kuvaushetkiä.

Muuttomatka

Aamulla varhain päätin lähteä pikaisten matkaan mökkiä kohti Vuolenkoskelle.
Kiersin tutut pellot ja tiet pienoisen mutkan kautta kuten aina usein keväällä ja syksyisin.
Usva peitti aamulla maisemat ja pellot ,tyhjää.
Mökilllä kävin rannat kurkkimassa, tyhjää.

Siinä hommani hoidellen ajattelin kipaista samaa tietä kotiin ja kaupunkiin päin.
Toista sataa valkoposkihanhea oli sillä välin ilmestynyt lepäilemään tutulle pellolle.
Sanoin heitä poskihanheiksi mielelläni tuttavallisemmin.
Sänkipeltoa koetin sitten lähestyä poskihanheja hiljakseen edeten.
Vaan eikös loppunut akku justiin silloin.
Minun tuurilla .

Toisaalta, saanevat levätä rauhassa muuttajat ja aterioida minun puolestani tälläkertaa.
Se on sitten muutto alkanut, tiput kerääntyy.
Näin minä komean kurkiaurankin katoavan lennossa metsän taakse.
Syksyn haikeimpia hetkiä vietin pellolla katsellen hanhien ja kurkien matkaa.
Hyvää matkaa, tulkaa pian takaisin kevään myötä♥

Leppoisaa sunnuntaita hyvät ihmiset ja tervetuloa uudet lukijat ♥

Uusi haukka

Tervetuloa Heinolan lintutarhalle!
Welcome to the bird house in Heinola
Tietoa lintutarhasta tästä
Olen toki aiemmissa blogeissani kertonutkin varmasti lintutarhan asukeista, muistaakseni.
Mutta uusia ihmisiä on tullut tänne blogiin ja jos mielenkiintoa riittää ,kurkkaa linkki Yllä.

Lintutaloille on nyt saapunut pitkien matkojen takaa ,ehkä viimeiseen  kotiinsa outo lintu, nuori haukka.
Sitäpä piti meidänkin oikein työkseen lähteä tarkastelemaan.
Siellä se omituinen haukka reppana räpisteli pitkin häkkiä, minusta ei kovinkaan ollut raukka sopeutunut vielä.
Alla tietoa haukasta ja kuvakin ulkotarhasta napsaistu.

Ilmeisesti kuitenkin tiedoissa kuuluisi olla aavikkohaukka oikeammin, luulen niin.
Toivottavasti lintu parka sopeutuu ja ainakin haukka saa hyvän kodin täältä ,tilaa liikkua nyt,
uuvuttavien matkojenkin jälkeen.
Kaikki kiitos ja  kunnia Heinolan lintutaloille jälleen kerran!
Lammella,lintutalojen läheisyydessä on hiljaista nykyään, muutama harva sorsa uiskentelee yhä, kun ennen niitä oli monia kymmeniä.

Mutta sielläpä kesyt joutsenet viihtyy kesäisin ilakoiden,kunnes nekin talveksi viedään sisätiloihin lintutalolle.
Minttu sekä Ville, en ikinä opi muistamaan kumpi on kumpi.
Mutta tässä he ovat.
Siipirikot, liekköhän onnelliset.

Ainakin ne viihtyy keskenään ,huomasin kutsuäänistä  päätellen.
Silloin tällöin olen aina lintutaloilla käyskennellyt ,talvella enemmänkin pikku lintuja ruokkimassa.
On hyvä ,että meillä täällä on lintujen oma koti, missä saavat taatusti hyvää hoitoa.
Toinen juttu on, kuka tykkää ajatuksesta, että ne ovat vangittuja kuitenkin.

Mutta  tervetuloa uudet lukijat ,kiitokset monista kommenteista ja hyvää viikonloppua kaikille!

Pieni syyspäivitys

Syyssateet tulivat. Sanotaan että syksyinen sää ajaa seitsemällä hevosella, oletko kuullut sanontaa? Kyllä sen huomaa pikkuhiljaa taas kerran säiden puolesta, kohta myrskytä saattaa ja heti perään aurinko paistaa. Pari päivää on vettä huiskinut, enemmän ja vähemmän. Toivottavasti vielä kuivia kelejäkin nähtäillään. Minulla olisi vielä monta paikkaa "maata" ja mantua käymättä käymättä bongailemassa ja koluamassa.

Mökkikausi loppuu syyskuun loppuun virallisesti  ja sen jälkeen liikutaan muissakin maisemissa.
Repoveden kansallispuisto on yksi kohde joka on taas suunnitelmissa ja pari muuta mielenkiintoista paikkaa.
Helpomman reitinkin Repoveden maisemiin neuvoi hyvä ystävä ei tarvitse korkean paikan kammoisen hihkuilla riippusillan ylitse ( Ai kauheee, en toiste mene) 
Saa nähdä missä mennään tänä syksynä vielä.
Onko sinulla muuttolintujen kaipuu kaukomaille, vai pysytteletkö tämän maan kamaralla kuten allekirjoittanut?
Antoisaa syksyä kaikki täällä pyörähtäneet ja iloa ,syksy on kaunis asia!

Terkuin Seijastiina

Viheriäiset peipot

Maalla mökin pihalla on joskus vilinää syksyisinkin.
Närhien lisäksi tiitittäjät hömötiaiset ,kuusitaiset ja viherpeipot käyvät tutkimassa pihan tilannetta.
Punatulkkuja näkyi kesällä, uskokaa tai älkää niin kesällä.
Sitten heitä ei olekaan näkynyt .
Olen tainnut yhden kuvan saada niistä tänä kesänä, tai yhdestä, sanoisin.
Minulla on mökin kupeella synkkä kuusikko joka on monen linnun mieluinen kotipaikka.
Saa nähdä miten käy, kun vuokraisäntä  aikoo tai lupasi (miten vain)
kaataa vähän puita kuusikosta.

Kesän kirjosiepoille on etsittävä uuden puut asumiseen ensi keväälle.
Kesällä olikin vilinää kahdeksan pönttöä täysin asutettuna.
Mutta palataan parin kuvan verran viherpeippoihin.
Minusta ne ovat hauskoja ja sosiaalisia, pienessä parvessa lennähtää pihaoksille.
Olen pannut merkille, kuinka kesän aikana myös tavan peipot heitä seuraa heti.

Iloista sirkatusta kuuluu pensaikossa harva se päivä ja ruusujen siemenet ovat herkkuaan.
Keväällä on viherpeippo uroksen puku kauneimmillaan nyt jos syksyä kohti haalistuen.
Osa peipoista muuttaa lämpimiin maihin osalle kohta piankin jo aletaan pystytellä talviruokintapaikkaa.

Närhen pähkinät

Koko suloisen kesän olen saanut aitiopaikalta seurata mökin kuistilla myös närhien elämää.
Ovat  vempeleet vaan niin arkoja etten parempia kuvia ole saanut toiveistani huolimatta.
Pitäs varmaan teltta pystyttää ja siinä kytätä kameran kanssa.
Ostin minä pussillisen pähkinöitä , niitä ei voi närhit vastustaa.

Siinä aikaa kuluttelin ja asettelin tyynyjä kaiteella tueksi kameralle.
Kohtapa siihen jo pyrähtää oksalle yksi, sitten toinen ja pähkinät menee parempiin suihin.
Olenkohan liian hidas kun en kerkee ikinä tarkentaa oksalla istujaan kun se jo pomppaa maahan.
Minä haluan oksalla istujan kuvaan, vaan ei vieläkään.
Ehkä toinen kerta.

Moni ei närheistä perusta, minusta se on oikein kaunis lintu ja pidän siitä.
Ääni sillä ei kovinkaan kaunis ole, mutta ei siinä muuten mitään vikaa ole.
Mitä mieltä olette?
Mikä muuten on kaunein lintu mielestänne?

Eipä kummempia tässä turista, nyt pakkaamaan ja kotiinpäin kissa kainalossa.
Mukavaa syyspäivää kaikille täällä pyörähtäneille! 

Oudoilla poluilla

Launtaiaamupäivän kierrokselle ihan satunnaisesti määränpäätä tietämättä, kuten useasti teemme, lähdetään matkaan Myllyojalta, tutuksi tulleelta lintujen bongauspaikalta.

Kanadalaisia hanhia noin sata kaverusta lepäili odottaen matkaan komennusta vähän kaukaisemmille vesille.

Me mennään ajellen outoa sivutietä ja jätetään auto sovinnolla hiekkatien varteen.
Haukkaan hiukan raikasta ilmaa alkajaisiksi ja kuulostelen tinttien lirutuksia.

Kuulen myös pientä puron solinaa ja kinttupolkua pitkin puron varrella lähdetään taipaleelle.
Kivikkoista on välillä taival, ei se haittaa, onhan meillä pitävät kengät.

Tunnin taivalluksen jälkeen puro ja polku johtaa meidät lammelle rauhaiselle.
Istahdetaan hetkeksi nauttimaan syyspäivän suloisesta lämmöstä.
Tämä tuntuu ja näyttää paikalta, missä voitaisiin telttailla joku kaunis kesä.

Täällä oon niin rauhaista ja hiljaista, vain majavan kaluttuja puita rannoilla.
Uskoisin kaakkurinkin täällä pesivän kesäisin.

Sienirikas on metsä sammaleinen ,varmasti myöhemmin löytyy myös suppilovahveroita.
Orakkaita löytyi mukavasti taas ja haaparouskuja.
Karvalaukkuja en oikein taida kerätä.

Puolukoita tarttui mukaan sen minkä tarvitsinkin, eli aivan mielettömän hyvää on ensimmäinen vispattu marjapuuro niistä, kuten pääsinkin sitä kokkailemaan illan tunneilla.
Hyvää etten sanoisi!
Monta mukavaa paikkaa on löytynyt ihan näillä satunnaisilla retkillä

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja tervetuloa kaikki uudet lukijat ♥♥

Punaiset

Ulkona upeat puistoruusut kukkii kukkimistaan.
Punaiset ,hiukan pinkit kukkaset tuoksuu mielettömästi.
Jännää kun perhosia ei liiemmin ruusut kiinnosta, vaikka ne noin tuoksuu, kesälläkin.
Yön jälkeinen usva haihtuu ,vaan pitää kukkaset kosteina pitkälle päivään.

Sisälläkin on elämää.
Santpauliat kukkii antoisasti ja läpi vuoden ilahduttaen asukasta.
Kuvassa kokeilin osittaista mustavalkokuvaa, eli selektiivistä.

Kiinanruusuni kukkii myös  upein kukkasin ,mitä se onkin tehnyt jo läpi kesän.
Kukat vaan on pikkuisen ikkunan puolella, ja kasvi suuri, etten harmikseni niitä voi kuvata.
Mutta kukkikoot siellä.
Tämä kuva on otettu kesällä uusimmasta hoidokistani.
Pienimpänä muttei vähäisimpänä kukkii vielä Kuparilehti.
Pidän se kauniista lehdistä enemmän ,ne ovat kuin kuparilla sivelty auringon osuessa lehtiin.

Hyvää viikonloppua kaikille! 
Have a nice weekend everyone!

Sienen makuun

Tiistain aurinkoinen, lämmin keli houkutti taipaleelle katsastamaan mökin pihamaan tilannetta,
ja touhuilemaan olevinaan jotakin kenties.
Ei ollutkaan satanut, nilkkoja viistävä nurmi oli kuivaa kävellä.
Pistimpä kastellen siis  sitkeimmät kesäkukat, jotka jaksaa yhä vielä ilahduttaa kukinnoillaan.

Sitten saappaat jalkaan ja kameran kera mökin taakse metsään.

Ja niin, pitihän se korikin mukaan ottaa sillä tiesin että voisin löytää sieniä.
Orava jäi hölmistyneenä katsomaan perääni: "mitä, ei  tuonutkaan tuliaisia... epistä",
tuntui tuumailevan.
Ei auttanut kurren kuin lähteä tutkimaan omia varastoja.

Peippoja istui oksalla rivissä ,vaimoja ja isäntiä.
Juttelin niille, eikö jo olis nyt hyvän sään aikaan parasta pakata matkalaukut?
Muutama taisi siitä opiksi ottaa ja mennä pakkaamaan.
Yksi jäi tarkastelemaan minua hyvän aikaa.

Sammaleet ovat aina viehättäviä ja koukuttavia oikasemaan selkää pehmoiselle matolle.
Se kävi kylläkin mielessä ,mutta nöyrryin nyt ihan vaan polvilleni asti...
Sillä herkulliset rouskut odottivat poimijaa.

Orakkaita löytyi myös liiankin kanssa, niistä makoisan kastikkeen tekemään lähiaikoina.
Sienisalaatin makuun siis päästiin ja muutenkin maistelemaan metsän aarteita.

Onneksi ei  myöhemmin löytynyt hirvikärpäsiä hiuksista,en kestä niitä.
Näin siis oli ihan kiva kuljeskella kiireettömänä metsän sylissä.

Ja kun metsä tarjoaa aarteitaan, ilo on ottaa niitä vastaan, muuta en tarvitse.
Iloa iltaanne hyvät lukijat ja kaikki täällä pyörähtäneet ♥