Oudoilla poluilla

Launtaiaamupäivän kierrokselle ihan satunnaisesti määränpäätä tietämättä, kuten useasti teemme, lähdetään matkaan Myllyojalta, tutuksi tulleelta lintujen bongauspaikalta.

Kanadalaisia hanhia noin sata kaverusta lepäili odottaen matkaan komennusta vähän kaukaisemmille vesille.

Me mennään ajellen outoa sivutietä ja jätetään auto sovinnolla hiekkatien varteen.
Haukkaan hiukan raikasta ilmaa alkajaisiksi ja kuulostelen tinttien lirutuksia.

Kuulen myös pientä puron solinaa ja kinttupolkua pitkin puron varrella lähdetään taipaleelle.
Kivikkoista on välillä taival, ei se haittaa, onhan meillä pitävät kengät.

Tunnin taivalluksen jälkeen puro ja polku johtaa meidät lammelle rauhaiselle.
Istahdetaan hetkeksi nauttimaan syyspäivän suloisesta lämmöstä.
Tämä tuntuu ja näyttää paikalta, missä voitaisiin telttailla joku kaunis kesä.

Täällä oon niin rauhaista ja hiljaista, vain majavan kaluttuja puita rannoilla.
Uskoisin kaakkurinkin täällä pesivän kesäisin.

Sienirikas on metsä sammaleinen ,varmasti myöhemmin löytyy myös suppilovahveroita.
Orakkaita löytyi mukavasti taas ja haaparouskuja.
Karvalaukkuja en oikein taida kerätä.

Puolukoita tarttui mukaan sen minkä tarvitsinkin, eli aivan mielettömän hyvää on ensimmäinen vispattu marjapuuro niistä, kuten pääsinkin sitä kokkailemaan illan tunneilla.
Hyvää etten sanoisi!
Monta mukavaa paikkaa on löytynyt ihan näillä satunnaisilla retkillä

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja tervetuloa kaikki uudet lukijat ♥♥