Rakkauden lukot

No kauan sitä pitää ennättää asua täälläkin kaupungissa,

ennenkuin jotain jostain tietää.

Toisaalta syykin löytyy läheltä miksen asiaa aikaisemmin ole tiennyt.

Eli ystäväni facebookissa ,pari vuotta täällä asuneena kiinnitti huomioni uudelleen siltaan

mitä pidän kaupungin kauneimpana kohteena.

Eli siltakuvia tulee olemaan lisää,tämä on varoitus!

Monen nuoren, ehkä vanhemmankin sillalla käyskentelevän lukot on aikojen kuluessa sillan kaiteeseen kiinnittyneet.

Linkissä hieman lemmenlukkojen taustaa : http://www.lemmenlukko.com/page/3/historia
Ja vinkki mistä lukkoja saa, jos on tarpeen ♥♥
Ihana ajatus, jos minäkin joskus lukkoni siihen laitan, kuka tietää...

Ja syy selviää nyt, miksen asiaa ole aikaisemmin ajatellut edes, on se peloittava asia, mille en voi mitään yksinkertaisesti vaikka kuinka yritän.
Eli korkeanpaikan kammo on minulla seurana ollut aina ,niin kauan kuin muistan.
Siksipä en juurikaan tuolla rautatiesillan yläpäässä ole astellut ihailemassa alhaalla siintävää Kymijokea.
Rohkaisin mieleni tälläkertaa vavisten ja horjuen, ainakin tuntui siltä.
Joelle suuntaava kuvakin on kuin varkain otettu sen kyllä huomaa.

Tämä sunnuntainen käyntini saattoi olla pitkään aikaan viimeinen, etten sanoisi.
Onko sinulla korkeanpaikan kammoa?
Tai jotain muuta, kerro rohkeasti vaan.

Ja samalla hyvää uutta viikkoa toivottelen ,vaikkakin näin tiistaina vasta.
( eilinen päivä meni vuoteella maaten)
En minä järkyttynyt itseni ylittämisestä sillalla tosin, vaan flunssan kourissa makasin vaan,
tänään jo paremmin voiden, että alankin tässä kuorimaan omenoita hillon keittoon.

Usvan väistyessä

Tänä aamuna en antanut pienen yskän enkä kurkkukipujen vaivata ,unet pyyhkäisten silmistä vaan
ja taipaleelle "rantaremmejä" tiedustelemaan ja kuulemaan.

Usva peitti seitsemän jälkeen vielä mukavasti järven pintaa.
Rakastan usvaa ja sen tunnelmaa jännittävää.
Rantaremmi alkoi kokoontua.

Usvan seasta lipui ensimmäisenä mielitiettyni laulujoutsen, hiljaa ,kuulostellen tutkien tilannetta.
Olin  jo pois suuntaamassa hetken ihailtuani ja kuunneltuani aamun ääniä.

Pian alkoikin kuuluu tuttua kaakatusta, jostain utujen takaa lennähti toista kymmentä "kanadalaista" seurustelemaan usvan ja aamun rajamaille.

Pian alkoi sumu väistyä, liikenne voimistui ja päätin hetken vielä ihailtuani upeita lintuja jättää niille jäähyväiset ja lähteä pitkin rantoja kotiinpäin.

Aamu alkoi kirkastua ja tyyni järven pinta houkutti koettamaan kuvata heijastuksia.
Tähtisilta on kauneimpia siltoja täällä.

Tästäkin päivästä tulee ihan hyvä päivä.

Kymijoen rantareitillä

Yksi asia mistä suuresti pidän täällä on komea lintuisa Kymijoki.
Keväällä monet erikoisetkin linnut pysähtyvät joskus ainakin huilailemaan rannoille.
Merimetso, meriharakka, joutsenia, nokikanoja, kanadanhanhia, härkälintuja, silkkiuikkuja ja monen monta muuta voi varsinkin keväällä onnistua näkemään.
Viime talvena koetti muutama talvehtiakin, esim. ainakin kaksi joutsenta ja isokoskeloita ja telkkiä.
Eilen näin ensimmäistä kertaa elämässäni rantapuistossa muuten keltavästäräkin, siellä se keikkui tavan pyrstönheiluttajien mukana usvan pisaroimalla nurmella.
Koetin minä kuvia ottaa, mutta eihän niistä kelvollisia tullut.
Mutta tämäpä ei olekaan lintupostaus, vaan lähdemme matkaan maisemakuvaus mielessä.

Matka alkaa Kumpeli hotellin laiturilta, ei mennä laivalla tuolla, ihan kävellen vaan rantapuistoa pitkin.

Kumpelin ranta

Veneranta

Autio kylpylänranta

Kasinon ranta

Aamupäivän utuinen kuva satamasta

Siltojen alla

Rautatiesilta takana maantiesilta

                                         Hyvää viikonloppua kaikille täällä pyörähtäneille ♥

Haaste 5 + 5

Sain mukavan haasteen Sirpalta ,mielenkiintoista ,KIITOS Sirpa ♥

Eli kesästäsi 5 kivaa  asiaa  ja 5 ikävää asiaa muistellaan näin siis.

Mitähän minulle tulis mieleen, noh, tietty:

Kesän ihana aloitus ,oli kun tytär valmistui lähihoitajaksi ja sai vielä hyvän työpaikankin heti.

Kyllä se kaikista ilahduttavin asia on yhäkin ♥

Kesän iloja muistellen muita nyt, ne ovat pieniä mutta suuria asioita nekin ♥

Lämmin kesä, perhoset, linnut ja oravat ja MONA ,ei unohdeta häntä,joka päivä näistä löysin iloni ♥

Siinä jo taisikin tulla 5 ja 6 iloista asiaa.

Sellaista tavallista loman viettoa tämä kesä on ollut ja  mökillä ramppaamista.

Välillä päätettiin lähteä sitten kauas Pohjanmaalle, Tuurin ja  Ähtärin eläinpuiston kautta.

Nekin on iloisia asioita ♥

Ja sitten sieltä paluu ikävältähän se tuntui ,kun sinne tyttö kauas ja ihanat koirat.

Välimatka meillä vaan piteni taas.

Niistä päästäänkin kesän muihin ikäviin asioihin, ja kun mietin, mietin...Ei minulla ole oikeastaan mitään ikävää sattunut pahemmin.

Ne on pieniä toisten murheiden ja surujen rinnalla, mutta mainittakoon nyt tässä sitten kun en muutakaan tiedä.

Koko kesänä vähän on ollut ampiaisia ja sekös yks ja ainot minua polven viereen tuikkas laiturilla,

ja jalkahan siitä turpos ja  oli tosi kurjan näköinen, punainen kerrassaan ja kirveli monet päivät.

Toinen lienee kun sateen kastelemalle puuportaikolle liukastuin niin, meni siinä sitten kylkiluu moneksi moneksi, viikoksi tosi kipeeksi.

Kolmas olkoon otus joka pihalla alkanut vierailla joka ilta, on supikoira mokoma karvakasa.

Kuva haikea silmäisestä supikoirasta on otettu mökin lasin läpi.

Ei uskalla Monaa ulos jättää pimeällä lainkaan ,olkoon tämä sitten 4 ikävä asia.

Mutta 5 ikävä asia.... tai mikähän se olis?

No se tais ollakin tuo ensimmäinen jo ja haikein.

Tälläistä tavallista elämää
ei sen kummempaa.

Nyt ne kirjataan muistojen helminauhaan.

Nyt minun sitten pitäs tätä haastetta niinkuin jakaa eteenpäin....hmm...

Kellähän tämä jo on, kuka tykkeis, kuka ei tykkää....

No niin,laitan haasteen eteenpäin:

Mustan kissan tytär

Lumikarpalo

Mustaleski

Irma

Irmastiina

Hyvä päivä

Syyspäivä ajaa seitsemällä hevosella, ruuhkataan jossain kansan parissa sanoa.
Aamulla sumua, sadetta, poutaista, pilvistä, tuulista ja nyt aurinkoista ja viileetä.

Edelliseen postaukseeni viitateen, kyllä minä yöritarin näin kuin näinkin pimeässä sitä taskulampun kanssa sihtasin.
Päätti tulla kuistillekin mutta karkasi talon katon rakoon, kun valot lätkäytin päälle.
On se vaan upea, vain yhden näin eikä hän antanut kuvata.
Nyt mennään kävelylle rantaan.
Kyllä se kuikkakin huuteli vielä ja kuulinko oikein, kaakkurikin valitti kaihoisasti.
Joutsenet lensi pellon yli keskustellen äänekkäästi.
Elämää on sittenkin!

Korentoja ei näkynyt ,vai muisto mielessä viime kesältä, laitampa siitä kuvan.

Kielon marjat ovat houkuttavan näköisiä ,mutta ei maistella niitä jookos?
Pellon laidalla tiedustelin kurkia, ne olivat poissa vielä...

Pihlajan lehdet värittyy, vai onko tuo pihlaja kuitenkaan?

Pienen matkan jälkeen palaamme pihalle, jossa tuuli on yltynyt ja pihan uusi,huomatkaa sana uusi, tuulimylly näyttää kuinka siivet heiluu eikä meinaa.
Ihan hyvä päivä oli tänään ♥

Tervetuloa uudet lukijat ♥
Sydämmellisen piharuusun kera toivottelen hyvää iltaa  kaikille täällä pyörähtäneille ♥

Syksyn merkit

Tätä minä vähän oottelin tänään ja toivoin ,että päivänsää on kohtuisa.
Päätin tulla yöksi mökille, ajatuksissa pimenevä ilta, oikeesti tälläkertaa.
Nimittäin, nyt alkaa olla suuret siniritariyökköset "liikenteessä" ja siksi oottelen iltaa jännittyneenä jopa.
Päivä kuluu tupaa lämmittäessä kuten aina.

Ihan kiva päivä ,metsälenkki heitetty ja rannoilla pyörähdetty,
 ei ollut "rantaremmiä" paikalla, autiot rannat , ei edes kuikan huuto enää kuulunut.

Onko koko porukka rannoilta jo "laukkunsa pakannut" ja lentänyt muille maille, mietin näitä
hiljaa kävellen mökille päin.
Pihamaalla on kosteaa, sieniä alkaa nostella hattujaan minulle jos jonkinlaista.

Tatteja, mustarouskuja, karamellin värisiä punakärpäsieniä ja yksi ainoa haapasieni.
Saattaa tulla tänä vuonna vaan sieniäkin, näyttäs siltä.

Palokärki huutaa ,( on täällä sentään jotain elämää) jeeee! 
Yksi ainoa amiraali vielä kieppuu kukissa.
Taidan lähteä kuistille vähän katsastamaan pihan elämää iltaa ootellessa.
Jos luoja suo sitten myöhään bongaillaan ritareita, jätän kuistille hämärissä valon heidän tulla ♥

Syksyn satoa

Sataa ,sataa ropisee, karhun varpaat kastelee...
Tai kyllä tuota sadetta vähän enemmänkin on tullut täällä tänään syksyn eka päivänä.
Mutta se ei haittaa, silloin on kiva ja rauhaisa aika tehdä sisätöitä, eikös vaan?
Ja juuripa senkin vuoksi ,kun on tullut tehtyä yhtä sun toista, 
päiväkin vaikuttaa ihan maanantailta, olin jo aamulla ekaksi torille lähdössä.

Säilöin jo aiemmin kurkkuja, niitä jo maistelin parin viikon makuuntumisen jälkeen 
ja päätin tehdä ihan hiukkasen lisää.
Jos jollakulla makuhermoja alkaa kutkuttaa, laitan oman maustekurkku ehdotukseni Tänne.
Linkissä ja ohjeessa on valkosipuli kurkkuja, tykkäisitkö?

Nyt kannattaa nautiskella pirteistä kesän vihanneksista kun niitä omasta maasta tai torilta vielä saa.
Porkkanoita, kukkakaalia kaikenlaista popsittavaa ja taatusti tuoretta.
Kyllä ne mennen tullen voittaa ulkomaitten tarjonnan, vaikka vähän kalliimpia ovatkin.

Omena sose on lemppareitani, numero yksi hilloista.
Siitä en muuten edes lapsena tykännytkään.
Maku muuttuu aikuisiässä kummasti ja ei muuta kuin siis hilloa tekemään tai piirakkaa punaposkisista omenoista.

Omenahillo ohjeita on varmasti monenlaisia, omat tutut ohjeet parhaimpia.
Laitan kuitenkin siihenkin oman ehdotukseni, se  löytyy Täältä.
Kanelitanko on oiva keitettäessä  hilloa ja hyvä käyttää aina uudelleen kun vaan pesasee.
Lisäksi voitais tehdä aurinkohilloa, kurpitsoista jotain j.n.e
Antoisaa ja satoisaa syksyä ,ei niinkään sateista! 

Kesän loppu

Kesän viimeinen päivä.
Poissa on kohta elokuun kultaiset päivät.

Syksyn värejä ootellessa mieli palaa hetkeksi muuttolintuihin jotka pian jo lähtösuunnitelmiaan tekee.

Osa jopa jo lähtenytkin osa viivyttelee viime tippaan.
Ensi kesänä on taas uusien lintujen laulun aika.
Ja uusien ajatusten aika.

Nautitaan kesän viimeisestä päivästä.
Kirjotaan muistot elämän helminauhaan.

Hyvää elokuun / kesänloppua kaikille täällä pyörähtäneille! 

Tikan kesä

Auttamattomasti syksy lähestyy vinhaa vauhtia.
Luonnon kukkaset on kukkansa kukkineet.
Emot lapsensa maailmalle laittaneet.
Vielä aamun kirpeässä ilmassa kuuluu järveltä kuikan huuto yksinäinen.
Kirjosiepot on kadonneet aikaa myöten.
Peippo laulunsa lopettanut.

Vielä joskus käy mökin pihapiirissä tammea kolkuttamassa tikkaherra.
Joka  niin hyvin hoivasi kahta poikaansa elämän matkalle.

Minulla oli autiopaikka seurata tikkojen touhuja pihalla.
Tämän viimeisenä ajatuksiini tulleen kesämuiston päätin tänne päivittää.

Kuvissa on kohinaa, liian isolla herkkyydellä napsailtu, vaan haittaako se ketään?
Tänä päivänä ei nuoria tikkoja näe, minne lie oman reviirinsä laittaneet, 
kauasko on siipensä kantaneet.

On närhien ja hömötiaisen aikaa kuusikossa.

Pieni kukkajuttu

Mistä kukista pidätte eniten?
Mitä tulee laitettua joka vuosi pihalle?

Perennat ovat asia erikseen, mutta mitä muita laitetaan joka vuosi siemenistä?
Ihan vaan alkoi kiinnostaa, onko samat kasvit mielessä joka kevät.

Minä rakastan kesäpäivänhattuja, ne kukkii aina runsaasti ja ovat perhostenkin mieleen.
Myös krassi täytyy koettaa joka vuosi laittaa itämään.

Ja auringonkukka.
Syysasteri on myös edullinen, onkohan se vähän epäsuosittu, minusta ainakin ihan kaunis.

Syyshortensian muhkeat kukat houkuttavat melkein painamaan kasvot mehevään kukkarykelmään.

Vieläkö kukaan laittaa lattialle suureen ruukkuun osmankäämiä, se oli sitä retroaikaa varmaankin se.

Kaunis päivä hellii taas meitä, ulos puutarhahommiin siis lähtis tämä.
Iloa ja kaunista päivää kaikille täällä pyörähtäneille.

Vieläkin perhosia

Kyllä sunnuntai helli kauniin lempein sätein luonnon kulkijaa.
Aurinko paistoi täydeltä terältä jopa liiankin kirkkaasti kuvaajan näkökulmasta.
Vaan en valita toki, on ihania nämä kauniit elokuun lopun päivät.

Sinisiä siipiä lenteli pieni pyrähdyksin etsien maittavaa ateriaa.
Harmitus, kun ehkä viimeiseksi sinisiipi kuvakseni tuli tämä aika kehno otos.
Kesän aikana tuli kyllä kelvollisiakin kuvattua, eri sinisiipejä.

Viimein näin syyskesän ensimmäisen nokkosperhosenkin.

Amiraaleja muutama liikenteessä vielä keltaisilla kallionauhuksilla ja neitosia.

Mutta tämä veitikka  kiinnitti huomioni täysin ohittaen jo amiraali kuvauksetkin tykkänään.
Ilmeisesti perhonen on gammayökkönen ja tietojeni mukaan lennossa paljon tänä syksynä.
Keväät oli varmaan suosiollinen ja nyt saamme näitä jälkeläisiä runsain mitoin nähdä.

Gammayökkönen on amiraalin tavoin vaeltaja.
Minulle kaveri on ensimmäinen ikinä.
Oli todella haaste koettaa kuvata vikkelää väpättäjää.
Mutta tämä kaikki on jo muistojen helminauhaa, tänään uudet kujeet ja aatokset.
                                         
                                          Ihanaista uutta viikkoa hyvät lukijat!