Vieläkin perhosia

Kyllä sunnuntai helli kauniin lempein sätein luonnon kulkijaa.
Aurinko paistoi täydeltä terältä jopa liiankin kirkkaasti kuvaajan näkökulmasta.
Vaan en valita toki, on ihania nämä kauniit elokuun lopun päivät.

Sinisiä siipiä lenteli pieni pyrähdyksin etsien maittavaa ateriaa.
Harmitus, kun ehkä viimeiseksi sinisiipi kuvakseni tuli tämä aika kehno otos.
Kesän aikana tuli kyllä kelvollisiakin kuvattua, eri sinisiipejä.

Viimein näin syyskesän ensimmäisen nokkosperhosenkin.

Amiraaleja muutama liikenteessä vielä keltaisilla kallionauhuksilla ja neitosia.

Mutta tämä veitikka  kiinnitti huomioni täysin ohittaen jo amiraali kuvauksetkin tykkänään.
Ilmeisesti perhonen on gammayökkönen ja tietojeni mukaan lennossa paljon tänä syksynä.
Keväät oli varmaan suosiollinen ja nyt saamme näitä jälkeläisiä runsain mitoin nähdä.

Gammayökkönen on amiraalin tavoin vaeltaja.
Minulle kaveri on ensimmäinen ikinä.
Oli todella haaste koettaa kuvata vikkelää väpättäjää.
Mutta tämä kaikki on jo muistojen helminauhaa, tänään uudet kujeet ja aatokset.
                                         
                                          Ihanaista uutta viikkoa hyvät lukijat!