Perhosia vielä ja muita kavereita

Ompa vaan kirpeän raikas pirteä aamu, mittari  ulkona näytti +6 kun heräsin tuossa klo 7 kieppeillä.
Puita taas kamiinaan het ja kohtahan se tupakin mukavasti lämpee.
Sillävälin kipaisin taas ahon laitaan, ihan paita päällä, yöpaita päällä.
Kurkia ei näkynyt vaikka niitä vähän oottelin.
Siirryin pihan kukkasia tarkastelemaan.

Uupunut kimalainen tarvitsee myös unensa.
Ei muuta mitään erikoista, joten palaan eilisiin tunnelmiin ja meininkiin puutarhan puolelle.

Vielä pari amiraalia nauttii punahatun läheisyydessä olostaan.
Ei voi kuin ihailla noita kauniita kaukomaan matkaajia.
Suomessahan ne eivät talvehdi, kuten muut syyskesän perhoset.

Neitosia ei näkynyt enää, tai vielä, kuin yksi kaunokainen.
Aina se vaan on sävähdyttävä minusta.

Suruvaippoja on näkynyt vain yksi nyttemmin, en tiedä, nekin kai katoaa nokkosperhosen myötä täältä.
Joskus parempina aikoina jopa viisi, kuusi suruvaippaa on puutarhassa pyörähdellyt.

Aurinko alkoi lämmittää mukavasti iltapäivällä ja pienet sisiliskot asettuivat tutulle kannolle lämmittelemään.

Se eilisestä, tästäkin päivästä saattaa tulla kaunis, merkit viittaa siihen.
Nautiskellaan luonnon tarjoamista elämyksistä.

                            - Timanttisi eivät ole kaukaisilla vuorilla

                                         eivätkä etäisissä merissä

                                            ne ovat takapihallasi

                                    jos vain osaat niitä sieltä etsiä -