Lammella

Iltapäivän auringon leikkiessä kilpaa pilvien kanssa päätimme matkata tutulle lammelle.
On hiukan tyyntä, jokohan on vastarannan koivut kellastuneet täälläkin.
Kesällä leikki ritariperhosia kaislikossa lennellen kuitenkin ulottumattomiin minulta.
Kauniita suuria valkoisia perhosia , ne näkyi kauas mennessään kohti vastarantaa.
Se minulle on jäänyt kesästä mieleen täällä ja muistin sen ensimmäiseksi.

Olivat ne puut ruskapukunsa ylleen saaneet ja veden kuvajaisin vastaanottivat innokasta kuvailijaa.
Täällä on rauhaisaa, harvoin ketään ihmispuolta vastaan tulee.
Paikka on myös monen haapaperhosen syntymäkoti muhkeine haapoineen.
Auringon osuessa matalalta vastarannan puihin, ne näyttivät kuin kultaa kimmeltäen.
Voi, että tätä aikaa minä rakastan, kultaisia puita auringon valossa.
Astun laiturille se voi olla liukas märkänä.

Tässä minä laiturilla kesällä istuin muutamana kertana ja  niitä perhosia katselin kun en kameraani kiinni saanut.
Tämä hetki on kuitenkin parasta nyt ja tässä, kuunnellen rauhaisan lammen ja metsän ääniä.
Yksinäinen lokki valitti kuin hädässä kaipuutaan.

Minä en valittanut, nautin joka hetkestä luonnon upean taideteoksen edessä.
Koetinhan minä tietenkin luonnon tarjoamaa kauneutta ikuistaa, 
moni arvaa kyllä, miten livenä kaikki on toisin ja antoisampaa.

Hyvää viikonloppua hyvät lukijat ♥