Luonnollista iloa

Kyllä tälläiset säät ja ilmat on harrastelija kuvaajankin onnen päiviä.

Sininen on taivas ...nooo...saa siinä joitain valkosia plänttejäkin olla,

ja nuo puut, kultaiset puut ,miten niistä nautinkaan taas.

Mitkä huikeat luonnon tarjoamat kontrastit on kerrassaan meidän ilonamme.

Eipä tässä enää varmaan monikaan kesää kaipaa.

Ei ole syksyn voittanutta, kun katselee luonnossa ympärilleen ja ihastelee, ihastelee vaan.

Askel on kevyt kun paikasta toiseen sinkoilee kuin nuori varsa kameran kanssa.

Ja nuo lehtisateet ja mielettömät määrät lehtiä jaloissa kahisemassa, näistä pienistä asioista onneni ammennan.

Ja sinisestä taivaasta.

Kuinka kesällä ei muistanutkaan pysähtyä ja katsella, miten kaunis se on.

Tosiasiahan tietenkin on ,että nyt se erottuu hyvin kultaisten puiden ylitse toisin, kuin kesällä puitten 

ollessa vihreitä.

Ihkuja kerrassaan nämä vuodenajat meillä, jokaisesta löytyy jotain kaunista ja hyvää.

Niinkuin ihmisistä.

Minä tykkään talvestakin ,ootan jo kuuraisia puita ja kasveja pieniä maantasalla.

Mutta nyt nautiskellaan vielä ruskasta täällä meilläkin päin, 

sillä ei mene aikaakaan kun lehdet varisee ja on tylsää ja alastomia puita ikävissään.

Pieni kierros siis luontoon ja hiukan kaupungillakin.

Kyllä tässä on jo minulle kylliksi iloa ollut, mutta katsellaan ja kuunnellaan mitä huomenna päivä tuo tullessaan.