Syksyn sävyjä

 Innostuneena taas aamupäivällä rientää hän ulos Canoni olkapäällä.
Aurinko paistaa ja sininen on taivas.
Vaan eipä paista enää siellä minne matka vie laiturille.
Kuvitelkaa upea sininen taivas siis vaan panoraaman taustalle tälläkertaa.
Kannattaa klikata suurennos kuvasta.
Panoraamat vaatii sellaista katselua.

 Värejä on toki täällä jo ja paljon.
Aina ei vain sopiva sää satu, kun ulos mielii ja kerkee.

Pihalle kivikylän keskelle melkein laitetaan meillä ruokintapaikka.
Siellä viihtyy kurret ja kaikenkarvaiset elukat ja höyheniset.
Kurrella on kiireitä kovasti piilotella ja tehdä talvipesää, en minä kyllä tiedä tekeekö se sitä,
vai muutenko kantaa kaikkia turrukkeita suu täynnä pitkin honkaa.

Näki tämä ohikulkija nopsaan myöskin oivan peipposen, peippo mikä peippo,
vaikka järripeippo onkin.
Ei muuten ole nähnytkään ennen näin koreaa vierailijaa pihalla hän.
Kuva ei kovin kelpo, mutta pistän havintona viherpeippojen kaverin.
Taitas olla tyttö, olenko väärässä?
Mukavaa keskiviikkoa hyvät lukijat ja tervetuloa uudet lukijaksi ♥