Yksin

Minulla oli eilen mukavia vieraita Keski-Suomesta missä asustelin ennen kun tänne päädyin etelämpään viisi vuotta sitten.
Siinä kauniin päivän kunniaksi kierreltiin tietty lintutalot, ankkalammet ja siltojen allakin käytiin.
Kyllä vieraat tykkäsivät maisemista.
Lammen joutsenet viehätti valokuvausta harrastavaa ystävääni.
Mutta ajeltiin sitten siinä vielä ja rantauduttiin Kymen rantaan.

Sydän aivan särkyä meinasi meillä kerrassaan nuoresta joutsenesta.
Yksinäisestä polosta.
Onko nuorukainen joutsen laumasta jälkeen jäänyt heikompi vai mikä on yksinäisen tarina,
sitä mietimme.

Kova talvi on tulossa.
Toki Kymellä on talvehtinut joutsenia ,vaan tämä on niin nuori ja yksinäinen että toivoisi melkein sen lähtevän pois, tai löytävän kaverin.
Eikä vaikutakin surulliselta? 

Koskettavaa on mennä talvella pakkaspäivinä joelle kun mittarissa näyttää -25 tai enemmänkin
ja katsella talvehtijoita.
Tosiasiahan on oikeesti, että joutsenilla on erinomainen lämpöjärjestely, mutta sittenkin....
Aurinko paistoi kenkusti oikeelta melkein vastavaloon kuvat, mutta olihan nämä julkaistava.
Että tälläisiä tunnelmia eilen näköjään herkällä päällä.

Hyvää uutta viikkoa hyvät lukijat ihanaiset ♥

Jonotusta

Syyshortensian alla kivikylän asfaltti puutarhassa on ruuhkaa ruokailupaikalla.

Laitoin pari vuotta sitten myöskin oman talosen lintujen siemenille ja muistan sitä joka päivä täytellä, tai oikeastaan JOUDUN täyttämään joka päivä.

Se verran on ruuhkaa jo nyt ja aterian tarpeessa olevia.

Tinttejä on vasta kahdenlaisia, talitiaista ja sinitiaisia eli kutsun heitä sinteiksi.

Mutta pikku sintit ovat liukkaita, enemmän vielä kuin tavan tintit.
Odottelen myös käpytikkaa tulevaksi, hänelle pitää ostaa se paksu patukka, sitä tikka tykkää nokitella.
Oravat  ovat tuttuja vierailijoita tietenkin myöskin kivikylässä siementalollani.
Toinen on harmaa vekkuli  toinen vielä ruskea ihan.

Kuvassa ei suostunut esittelemään kuin ruskeaa turkkiaan tälläkertaa.
Toisella kurrella oli kiireitä juoksenteli viuhaan sinne tänne, etten perässä kameran kanssa pysynyt.
Että vilinää riittää, siipien räpsettä ja käpäliä pihamaalla täälläkin.
Naapuri kertoi myös että anivarhain herra rusakko on pitänyt tapoina käydä tutkimassa ateria tarjontaa lintulaudan alla useinkin.

                                                     Tervetuloa uudet lukijat!
                                               Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kissa

Ulkona hyinen kostea ilma, aavistus rännän sekaista lumen oloista maassa.
Nollakeli  vaan ikävän kostea ja puistattava...vielä...
Sisällä on lämmin.

Kissa lepää viime kevään aherrukseni, torkkupeiton päällä sorkat ojossa ,välillä kohti kattoa.
Kissalle riittää kun on lämmintä, ruokaa ja hyvä,rakastava ihminen vierellä,
joka sitä välillä rapsuttelee, kantaa ruokaa alati tyhjeneviin kupposiin "selkä vääränä" ja kaikinpuolin passaa ja mielistelee.
Kuvassakin selvästi nauraa "partaansa" käpälien takana, vai kuinka? 

Tuo torkkupeitto, siihen palatakseni, on kissan lempipaikka,
oikein pehmeistä langoista väkerrelty kissan makuun.
Pidän kissojen itsenäisyydestä, lujasta luonteesta jossa on ripaus hellyyden kaipuuta,
joskus enemmän ja joskus vähemmän esiintyvänä.

Pidän myös siitä että kissa on ei itse suostu mielistelemään ketään eikä mitään,
vaan tekee juuri kuin haluaa.
Ehkä se siksi juuri onkin rakastettava ja mielellään häntä passaankin ♥

                                             

      -Et voi omistaa kissaa                              

                       saat vain etuoikeuden                                              

                olla                                        

                                                 mukana kissan elämässä -
                                                             
                                                           

Viimeiset lehdet

Viimeisiä lehtiä upeasta ruskastamme vielä ennen lumien tuloa.
Vastaan E. Salosen haasteeseen ruskan värjäämiä lehtiä maassa.

Vielä oksallakin viimeinen sinnittelijä jonka tuuli jo kohta kuvan laukauksen jälkeen ripotteli maahan.
                                                               

http://esalonen.blogspot.fi/

Tänään saimme täälläkin jo aavistuksen maistaa rännän sekaista lunta,
joka on jo sulanut pois, ennenkuin ennätin töistä siitä nauttimaan lainkaan.

Siis viimeisiä lehtikuvia täälläkin tarjolla tämän syksyn ja toissapäivän kuvia.
Tämä päivä siis päättyy räntäisenä ja tuulisena ilmeisesti.
Mutta huomenna uudet aatokset ja uudet kujeet.
Hyvää viikonloppua ja iloa kaikille tasapuolisesti ♥

Mustarastas

On mustarastaan ensimmäinen syksy.
Aurinkoisena päivänä viihtyy hän ikkunan alla kavereineen marjapuussa.

En ole vielä tutkinut mikä marjapuu on kyseessä, 
mutta on hyvä että siinä marjaa riittää ,näin saan joka päivä työpaikan ikkunasta
katsella näitä kauniita lintuja.

Olen pistänyt merkille ,että ääntely on ihan samanlaista kuin muillakin rastailla,
jotka myös tahtovat osille tulla runsaan marjaisan puun antimille.
Eilen näitä kavereita oli kolme nuorukaista.
Ajattelen ,että ne ovat nuoria, kun nokka ei ole vielä oranssin keltainen.
Tulen iloiseksi näistä linnuista joka kerta kun näen.
Kukapa ei olisi kesäilloin lumoutunut mustarastaan sointuvasta musisoinnista 
ja heleästä äänestä.

Pian on aika mustarastaan lähteä matkaan, merten taakse jonnekin Länsi Eurooppaan,
niin kauas pois, osan jäädessä värjöttelemään pakkasten armoille Suomen niemelle.
Kuka palaa linnunlaulupuihin keväällä taas heläyttäen ilmoille vaikuttavan kauniin laulunsa
jää nähtäväksi.

Mutta me ootetaan talven paukkupakkaset, ootetaan kevättä ja sitä ensimmäistä musisointia.
Ootetaan me ja ilolla ♥

Ruusuja lukijalleni

Tälläkertaa ei ruskaa vaan ruusuja ♥
On viimeistään nyt aika kiittää kaikkia lukijoita ruusun kera.
Eilen lipsahti 5000 katsojamäärä täyteen jossain aamupäivällä.
Toki siinä pakostakin on myös omia käyntejä, 
tuo laskuri kun lukee nekin mukaan,
toisin kuin jossain muualla.
Väsäilin tuossa eilen iltapuhteena myös blogitunnustuksen jonka lahjoitan kaikille lukijoilleni kiitokseksi, olkaa hyvät ja ottakaa mukaan, ja liittäkää seinällenne 
juuri sinä olet sen ansainnut kauniilla blogillasi ♥
Minusta blogikirjoittelun ohella on myös antoisaa käydä visiiteillä teillä, 
ja kaikki blogit ovat aina omalla persoonallisella tavallaan minua innostaneet ja viehättäneet,
siitä tunnustus siis teille hyvät lukijat.
Jatketaan samaan malliin.

Tervetuloa myös uudet lukijat ♥

                                                                 
                                                             Terkuin : Seijastiina 

                                                                             ♥

Lokinpojat

Saattaa olla rankka talvi taas lokinpojilla,
lunta ainakin taitaa tulla paljon, jos on vanhan kansan tietoihin uskomista.
Pihlaja ei siis kanna samana vuonna kahta taakkaa, eli marjoja ja lunta.
Nyt kun ei ole marjoja juurikaan pihlajassa näkynyt, lunta siis tulee reippaasti,
eli siitä se yksi taakka.

Toisaalta, muistan taas käänteisen ennustuksen, jos on paljon marjoja ,
tulee kova ja kylmä talvi, sillä luonto ajattelee ja ruokkii linnunpojat varustaen puut täyteen marjoja talveksi.
Eli tämän uskomuksen mukaan kun nyt ei marjoja, tulee leuto talvi.

Minkälaisia uskomuksia sinulla on tulevasta talvesta, tuleeko mitään mieleen?
Onko nuo kertomani ennustukset tuttuja sinulle?
Pikku postaus todennäköisesti talvehtimaan jääneistä lokinpojista,
joista toinen on vielä niin lapsi.
Iloa päiväänne ♥

Rakennuksia

Hyvää huomenta hyvät ihmiset ♥
Pikainen postaus eilisestä sunnuntaista.
Kyllä ne taitaa viimeset lehdet tuuli riipiä puista pian.
Saa nähdä tuleeko sitä lunta ,kuten joku on ennustanut.

Liikuimme Voikosken kautta Mäntyharjulle, sellaisen pienen piknikin ihan vaan neljän tunnin reissun heitimme katsellen peltoja ja luontoa ja rakennuksia.
"Ankat" on häipyneet pelloilta, ei ainuttakaan missään valkokaulaa näkynyt pyrstö pystyssä edes vesistöissä.

Joskus minulle sattuu kuten nytkin, että hukkaan paikan missä olen joskus käynyt.
Meinas päätä jo seinään tulla lyötyä, no ei vaineskaan.
Mutta minulta on yksi koski hukassa ja luulin ,että se on Voikoskella,
ei ollukkaan.
No tää on niin tätä, kerran hukkasin perhostienpätkän ja vuoden sitä etsin ,että missä ihmeessä se nyt olikaan, kun siellä satoja perhosia kieppui eräs kuuma kesä iltapäivä.
Nyttemmin sen perhospaikan olen jo löytänyt uudestaan.

Silta kuvassa on vanha museosilta jossain en muista tarkkaan sitäkään...

Mäntyharjun kaunis kirkko ja toisessa kuvassa tapuli.

Mäntyharju on kaunis paikka.
Tapuli seisoo kuin tammi uhmakkaasti.

Mäntyharjulla tulee usein liikuskeltua ,no usein ja usein ainakin kolme kertaa vuodessa,
syksyllä, talvella ja keväällä, ihan vaan bongailu mielellä.
Mäntyharjun nähtävyyksiä on kaunis  taidekeskus Salmela.

Tuostapa lähtee mukava puusta rakenneltu kävelyreitti luontokirkolle jonkun matkan päähän mukavan lammen vierestä.
Siitä ei ole kuvia, itseasiassa kun ne ei ollut kelvollisia julkaistavaksi, mutta käykää katsomassa paikan päällä.
Kuvat on  HDR kuviksi vähän käpälöity yhdestä kuvasta,digikuva lehden 8/ 12 kurssin mukaan,joten niissä voi  olla kohinaa.
HDR kiinnostaa, mutta siitä on minulla paljon vielä oppimista, mutta alku on aina alku.
Olen joitakin kolmesta kuvasta haarukoiden toki ottanut, ja kokeillut, pitäs ostaa ohjelma,
kun kokeliversioissa tulee ikävä leima, jota on hankala poistaa.
Ei kukkaan ole seppä syntyessään, kaiten...

Ei muuta kuin mukavaa uutta viikkoa kaikille ♥
Have a great new week everyone ♥

Parit panoraamat

Laajakulma objektiivia en omista.
Joskus siitä haaveilin jätin haaveiluksi, ja päätin ,että keväällä säästän uuteen kameraan.
Varmasti se on laajakulma obiska on hyvä ryhmäkuvauksissa ja muutenkin....
Minullahan on järkkäri EOS Canon 1100 D,
Ja siihen muutama putki.
Sitten vielä Powershot SX10IS, silläkin pärjää aivan mainiosti, tykkeen siitä jopa ,esim. iltaaurinko kuvia laukoa.
Siis mitä minä laajakulmalla, maisemat on ilo ottaa panoraamoina ,vaikka kuinka monta kuvaa.
Saa laajalta alueelta toimivan yhden otoksen muokattua kuvista ja jos vielä Elements10 on varaa hankkia ,se minulla on ollut viime talvesta asti.
Sekin piisaa minulle ja tykkeen siitäkin, ja sitten on vielä paljon ilmaisohjelmia millä pärjää.
Latasin kokeeksi Elements 12, en vielä ole siinä mitään sen kummempaa eroa huomannut Elements 10 verrattuna, joten kokeiluversioksi lienee jääkin.
Ulkonäkö taitaa siinä vaan kymppiin verrattuna olla uusi ja hinta :P
Mutta en niin kauheasti ole sitä kyllä tutkinut, muuta kuin yhtä efektiä kokeilin onnistumatta.
Tälläisia aatoksia tänään.

Luonnollista iloa

Kyllä tälläiset säät ja ilmat on harrastelija kuvaajankin onnen päiviä.

Sininen on taivas ...nooo...saa siinä joitain valkosia plänttejäkin olla,

ja nuo puut, kultaiset puut ,miten niistä nautinkaan taas.

Mitkä huikeat luonnon tarjoamat kontrastit on kerrassaan meidän ilonamme.

Eipä tässä enää varmaan monikaan kesää kaipaa.

Ei ole syksyn voittanutta, kun katselee luonnossa ympärilleen ja ihastelee, ihastelee vaan.

Askel on kevyt kun paikasta toiseen sinkoilee kuin nuori varsa kameran kanssa.

Ja nuo lehtisateet ja mielettömät määrät lehtiä jaloissa kahisemassa, näistä pienistä asioista onneni ammennan.

Ja sinisestä taivaasta.

Kuinka kesällä ei muistanutkaan pysähtyä ja katsella, miten kaunis se on.

Tosiasiahan tietenkin on ,että nyt se erottuu hyvin kultaisten puiden ylitse toisin, kuin kesällä puitten 

ollessa vihreitä.

Ihkuja kerrassaan nämä vuodenajat meillä, jokaisesta löytyy jotain kaunista ja hyvää.

Niinkuin ihmisistä.

Minä tykkään talvestakin ,ootan jo kuuraisia puita ja kasveja pieniä maantasalla.

Mutta nyt nautiskellaan vielä ruskasta täällä meilläkin päin, 

sillä ei mene aikaakaan kun lehdet varisee ja on tylsää ja alastomia puita ikävissään.

Pieni kierros siis luontoon ja hiukan kaupungillakin.

Kyllä tässä on jo minulle kylliksi iloa ollut, mutta katsellaan ja kuunnellaan mitä huomenna päivä tuo tullessaan.

Lammella

Iltapäivän auringon leikkiessä kilpaa pilvien kanssa päätimme matkata tutulle lammelle.
On hiukan tyyntä, jokohan on vastarannan koivut kellastuneet täälläkin.
Kesällä leikki ritariperhosia kaislikossa lennellen kuitenkin ulottumattomiin minulta.
Kauniita suuria valkoisia perhosia , ne näkyi kauas mennessään kohti vastarantaa.
Se minulle on jäänyt kesästä mieleen täällä ja muistin sen ensimmäiseksi.

Olivat ne puut ruskapukunsa ylleen saaneet ja veden kuvajaisin vastaanottivat innokasta kuvailijaa.
Täällä on rauhaisaa, harvoin ketään ihmispuolta vastaan tulee.
Paikka on myös monen haapaperhosen syntymäkoti muhkeine haapoineen.
Auringon osuessa matalalta vastarannan puihin, ne näyttivät kuin kultaa kimmeltäen.
Voi, että tätä aikaa minä rakastan, kultaisia puita auringon valossa.
Astun laiturille se voi olla liukas märkänä.

Tässä minä laiturilla kesällä istuin muutamana kertana ja  niitä perhosia katselin kun en kameraani kiinni saanut.
Tämä hetki on kuitenkin parasta nyt ja tässä, kuunnellen rauhaisan lammen ja metsän ääniä.
Yksinäinen lokki valitti kuin hädässä kaipuutaan.

Minä en valittanut, nautin joka hetkestä luonnon upean taideteoksen edessä.
Koetinhan minä tietenkin luonnon tarjoamaa kauneutta ikuistaa, 
moni arvaa kyllä, miten livenä kaikki on toisin ja antoisampaa.

Hyvää viikonloppua hyvät lukijat ♥

Ennen ruskaa

Syyskuun kuvia siirrellessä ulkoiselle muistille huomioni kiinnittyi ennen julkaisemattomaan kuvaan.
Uimaranta ja panoraama.
Puolipilvistä 27.9 napattu kuva.
Klikkaa kuva suuremmaksi ,please ♥
Ruskaa ei vielä,toisin kuin nyt, mutta jotain kuitenkin kuvassa näin, etten "viskannut" sitä roskiin.
Laiturin takana on saari ,Heinäsaari missä on asuntovaunualue.
Pieni silta on kiinnityskohta saareen vasemmalla metsän laidalla, 
ja oikeastaan se ei ole edes metsä, vaan puita rannalla piilottaen asuntaovaunualueen,
tästä uimarannasta katsoen.

Parempia kuvauskelejä odotellessa siis kiitokset kuvakommenteista kaikille teille, ihanille ihmiselle ♥
Torstai on toivoa täynnä.
Tehdään tästäkin päivästä hyvä päivä vaikka harmaalta näyttää ulkona ja sateiselta viikonlopuksi on luvattu kirkasta ja ensi viikolle lunta, lunta, onko kivaa teistä sellainen ajatus? 

Syksyn sävyjä

 Innostuneena taas aamupäivällä rientää hän ulos Canoni olkapäällä.
Aurinko paistaa ja sininen on taivas.
Vaan eipä paista enää siellä minne matka vie laiturille.
Kuvitelkaa upea sininen taivas siis vaan panoraaman taustalle tälläkertaa.
Kannattaa klikata suurennos kuvasta.
Panoraamat vaatii sellaista katselua.

 Värejä on toki täällä jo ja paljon.
Aina ei vain sopiva sää satu, kun ulos mielii ja kerkee.

Pihalle kivikylän keskelle melkein laitetaan meillä ruokintapaikka.
Siellä viihtyy kurret ja kaikenkarvaiset elukat ja höyheniset.
Kurrella on kiireitä kovasti piilotella ja tehdä talvipesää, en minä kyllä tiedä tekeekö se sitä,
vai muutenko kantaa kaikkia turrukkeita suu täynnä pitkin honkaa.

Näki tämä ohikulkija nopsaan myöskin oivan peipposen, peippo mikä peippo,
vaikka järripeippo onkin.
Ei muuten ole nähnytkään ennen näin koreaa vierailijaa pihalla hän.
Kuva ei kovin kelpo, mutta pistän havintona viherpeippojen kaverin.
Taitas olla tyttö, olenko väärässä?
Mukavaa keskiviikkoa hyvät lukijat ja tervetuloa uudet lukijaksi ♥

Matkan varrella

 Joutsenet lähtee myöhemmin, ankat ja hanhet ovat jo menneet muille maille lämpimille.
Pellot täyttyvät nyt joutsenista laulavista, vai laukaako nuo, en ole kuullut kovinkaan, muuta kuin hokellusta tai jotain sentapaista.
Mutta enemmän ääntä niistä lähtee kuin kyhmyjoutsenista.
Joku sanoi muuten, että kyhmyjoutsen laulaa vain kerran....kuollessaan.... hui.
Nyt mennään matkalle retkeillen suunnassa Kalkkinen / Sysmä.
Panoraamoja käsivaralta.
Kuvat kannattaa klikata suuremmaksi, varsinkin vikat 3 panoraamaa.

Nuoramoisen vanhalla sillalla

Vanhalla voimalaitoksella Sysmässä

Sysmän satamassa bongattua

Kalkkisilla