Auttamattomasti syksy lähestyy vinhaa vauhtia.
Luonnon kukkaset on kukkansa kukkineet.
Emot lapsensa maailmalle laittaneet.
Vielä aamun kirpeässä ilmassa kuuluu järveltä kuikan huuto yksinäinen.
Kirjosiepot on kadonneet aikaa myöten.
Peippo laulunsa lopettanut.
Vielä joskus käy mökin pihapiirissä tammea kolkuttamassa tikkaherra.
Joka niin hyvin hoivasi kahta poikaansa elämän matkalle.
Minulla oli autiopaikka seurata tikkojen touhuja pihalla.
Tämän viimeisenä ajatuksiini tulleen kesämuiston päätin tänne päivittää.
Kuvissa on kohinaa, liian isolla herkkyydellä napsailtu, vaan haittaako se ketään?
Tänä päivänä ei nuoria tikkoja näe, minne lie oman reviirinsä laittaneet,
kauasko on siipensä kantaneet.
On närhien ja hömötiaisen aikaa kuusikossa.
Luonnon kukkaset on kukkansa kukkineet.
Emot lapsensa maailmalle laittaneet.
Vielä aamun kirpeässä ilmassa kuuluu järveltä kuikan huuto yksinäinen.
Kirjosiepot on kadonneet aikaa myöten.
Peippo laulunsa lopettanut.
Vielä joskus käy mökin pihapiirissä tammea kolkuttamassa tikkaherra.
Joka niin hyvin hoivasi kahta poikaansa elämän matkalle.
Minulla oli autiopaikka seurata tikkojen touhuja pihalla.
Tämän viimeisenä ajatuksiini tulleen kesämuiston päätin tänne päivittää.
Kuvissa on kohinaa, liian isolla herkkyydellä napsailtu, vaan haittaako se ketään?
Tänä päivänä ei nuoria tikkoja näe, minne lie oman reviirinsä laittaneet,
kauasko on siipensä kantaneet.
On närhien ja hömötiaisen aikaa kuusikossa.




