Blogger Widgets Blogspot Tutorial
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Oudoilla poluilla

Launtaiaamupäivän kierrokselle ihan satunnaisesti määränpäätä tietämättä, kuten useasti teemme, lähdetään matkaan Myllyojalta, tutuksi tulleelta lintujen bongauspaikalta.



Kanadalaisia hanhia noin sata kaverusta lepäili odottaen matkaan komennusta vähän kaukaisemmille vesille.



Me mennään ajellen outoa sivutietä ja jätetään auto sovinnolla hiekkatien varteen.
Haukkaan hiukan raikasta ilmaa alkajaisiksi ja kuulostelen tinttien lirutuksia.



Kuulen myös pientä puron solinaa ja kinttupolkua pitkin puron varrella lähdetään taipaleelle.
Kivikkoista on välillä taival, ei se haittaa, onhan meillä pitävät kengät.



Tunnin taivalluksen jälkeen puro ja polku johtaa meidät lammelle rauhaiselle.
Istahdetaan hetkeksi nauttimaan syyspäivän suloisesta lämmöstä.
Tämä tuntuu ja näyttää paikalta, missä voitaisiin telttailla joku kaunis kesä.


Täällä oon niin rauhaista ja hiljaista, vain majavan kaluttuja puita rannoilla.
Uskoisin kaakkurinkin täällä pesivän kesäisin.


Sienirikas on metsä sammaleinen ,varmasti myöhemmin löytyy myös suppilovahveroita.
Orakkaita löytyi mukavasti taas ja haaparouskuja.
Karvalaukkuja en oikein taida kerätä.



Puolukoita tarttui mukaan sen minkä tarvitsinkin, eli aivan mielettömän hyvää on ensimmäinen vispattu marjapuuro niistä, kuten pääsinkin sitä kokkailemaan illan tunneilla.
Hyvää etten sanoisi!
Monta mukavaa paikkaa on löytynyt ihan näillä satunnaisilla retkillä

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja tervetuloa kaikki uudet lukijat ♥♥

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Sienen makuun

Tiistain aurinkoinen, lämmin keli houkutti taipaleelle katsastamaan mökin pihamaan tilannetta,
ja touhuilemaan olevinaan jotakin kenties.
Ei ollutkaan satanut, nilkkoja viistävä nurmi oli kuivaa kävellä.
Pistimpä kastellen siis  sitkeimmät kesäkukat, jotka jaksaa yhä vielä ilahduttaa kukinnoillaan.




















Sitten saappaat jalkaan ja kameran kera mökin taakse metsään.
Ja niin, pitihän se korikin mukaan ottaa sillä tiesin että voisin löytää sieniä.
Orava jäi hölmistyneenä katsomaan perääni: "mitä, ei  tuonutkaan tuliaisia... epistä",
tuntui tuumailevan.
Ei auttanut kurren kuin lähteä tutkimaan omia varastoja.


Peippoja istui oksalla rivissä ,vaimoja ja isäntiä.
Juttelin niille, eikö jo olis nyt hyvän sään aikaan parasta pakata matkalaukut?
Muutama taisi siitä opiksi ottaa ja mennä pakkaamaan.
Yksi jäi tarkastelemaan minua hyvän aikaa.



Sammaleet ovat aina viehättäviä ja koukuttavia oikasemaan selkää pehmoiselle matolle.
Se kävi kylläkin mielessä ,mutta nöyrryin nyt ihan vaan polvilleni asti...
Sillä herkulliset rouskut odottivat poimijaa.



Orakkaita löytyi myös liiankin kanssa, niistä makoisan kastikkeen tekemään lähiaikoina.
Sienisalaatin makuun siis päästiin ja muutenkin maistelemaan metsän aarteita.



Onneksi ei  myöhemmin löytynyt hirvikärpäsiä hiuksista,en kestä niitä.
Näin siis oli ihan kiva kuljeskella kiireettömänä metsän sylissä.



Ja kun metsä tarjoaa aarteitaan, ilo on ottaa niitä vastaan, muuta en tarvitse.
Iloa iltaanne hyvät lukijat ja kaikki täällä pyörähtäneet ♥


maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn merkit

Tätä minä vähän oottelin tänään ja toivoin ,että päivänsää on kohtuisa.
Päätin tulla yöksi mökille, ajatuksissa pimenevä ilta, oikeesti tälläkertaa.
Nimittäin, nyt alkaa olla suuret siniritariyökköset "liikenteessä" ja siksi oottelen iltaa jännittyneenä jopa.
Päivä kuluu tupaa lämmittäessä kuten aina.



Ihan kiva päivä ,metsälenkki heitetty ja rannoilla pyörähdetty,
 ei ollut "rantaremmiä" paikalla, autiot rannat , ei edes kuikan huuto enää kuulunut.



Onko koko porukka rannoilta jo "laukkunsa pakannut" ja lentänyt muille maille, mietin näitä
hiljaa kävellen mökille päin.
Pihamaalla on kosteaa, sieniä alkaa nostella hattujaan minulle jos jonkinlaista.



Tatteja, mustarouskuja, karamellin värisiä punakärpäsieniä ja yksi ainoa haapasieni.
Saattaa tulla tänä vuonna vaan sieniäkin, näyttäs siltä.



Palokärki huutaa ,( on täällä sentään jotain elämää) jeeee! 
Yksi ainoa amiraali vielä kieppuu kukissa.
Taidan lähteä kuistille vähän katsastamaan pihan elämää iltaa ootellessa.
Jos luoja suo sitten myöhään bongaillaan ritareita, jätän kuistille hämärissä valon heidän tulla ♥