Blogger Widgets Blogspot Tutorial
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhoset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhoset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kuusi kuvaa kesästä

Tämä on oikeesti kiva haaste, mukava kun minäkin sain tämän nyt ,kiitos Sylvi ♥
Kesä on aina ihanaa aikaa, lomailua ja lämmintä, sitähän riitti viime kesänä.
Minulla olisi kesästä paljon,paljon kuvia, joten valinta oli vaikea. Kun elokuussa vasta aloitin tämän blogin pitämisen, kesäkuvia ei täällä paljonkaan ole esillä ollut ,muistaakseni.


Mökkiranta
Mutta kun tässä haasteessa pitää rajoittaa kuuteen kuvaan, en ala tuputtaa enempää kesäkuvia.
Minä vietin suuremman osan ajasta ja kesästä mökillämme Vuolenkoskella.
Se on kuivanmaan mökki ja ranta on pellon takana.
Usein sinne aamusta heti rantaan astelen hiekkatietä tutkiskellen joko on perhoset heränneet ja muut ötökät.

Neidonkorento
Perhosia niissä maisemissa on runsaasti aina ,kiitos vuokraisännän joka usein pitää peltoja kesannolla joten luonnonkasvit houkuttaa siiipiveikkoja.
Rakastan perhosia, menneenä kesänä olen uusia lajejakin tavannut kivasti.

Keisarinviitta
Monan kanssa mennään mökille jo toukokuussa ja siitä alkaa kesä ,kissa pääsee tutkimaan hiirivarastoitaan mökin alla.

Mona



Kesään kuuluu kukat ,ihanat mansikat ,mustikat ja uiminen, veneilyt ja saaressa telttailut.
Myös lintujen bongailu on helppoa, kun istuu vaan kuistilla hiljaa,
linnut tulevat kieppumaan pihalle vieressä olevasta kuusikosta.
Kesä ,kuuma kesä, miten ihana ajatus ♥
Taidan antaa haasteen ystävälleni : Tanskulle, kerro sinä kesästäsi kuuden kuvan verran.

Kaikille ihanaista lauantaita ja kiitos kommenteista ♥



maanantai 26. elokuuta 2013

Vieläkin perhosia

Kyllä sunnuntai helli kauniin lempein sätein luonnon kulkijaa.
Aurinko paistoi täydeltä terältä jopa liiankin kirkkaasti kuvaajan näkökulmasta.
Vaan en valita toki, on ihania nämä kauniit elokuun lopun päivät.


Sinisiä siipiä lenteli pieni pyrähdyksin etsien maittavaa ateriaa.
Harmitus, kun ehkä viimeiseksi sinisiipi kuvakseni tuli tämä aika kehno otos.
Kesän aikana tuli kyllä kelvollisiakin kuvattua, eri sinisiipejä.


Viimein näin syyskesän ensimmäisen nokkosperhosenkin.


Amiraaleja muutama liikenteessä vielä keltaisilla kallionauhuksilla ja neitosia.


Mutta tämä veitikka  kiinnitti huomioni täysin ohittaen jo amiraali kuvauksetkin tykkänään.
Ilmeisesti perhonen on gammayökkönen ja tietojeni mukaan lennossa paljon tänä syksynä.
Keväät oli varmaan suosiollinen ja nyt saamme näitä jälkeläisiä runsain mitoin nähdä.


Gammayökkönen on amiraalin tavoin vaeltaja.
Minulle kaveri on ensimmäinen ikinä.
Oli todella haaste koettaa kuvata vikkelää väpättäjää.
Mutta tämä kaikki on jo muistojen helminauhaa, tänään uudet kujeet ja aatokset.
                                         
                                          Ihanaista uutta viikkoa hyvät lukijat!




lauantai 24. elokuuta 2013

Perhosia vielä ja muita kavereita

Ompa vaan kirpeän raikas pirteä aamu, mittari  ulkona näytti +6 kun heräsin tuossa klo 7 kieppeillä.
Puita taas kamiinaan het ja kohtahan se tupakin mukavasti lämpee.
Sillävälin kipaisin taas ahon laitaan, ihan paita päällä, yöpaita päällä.
Kurkia ei näkynyt vaikka niitä vähän oottelin.
Siirryin pihan kukkasia tarkastelemaan.



Uupunut kimalainen tarvitsee myös unensa.
Ei muuta mitään erikoista, joten palaan eilisiin tunnelmiin ja meininkiin puutarhan puolelle.



Vielä pari amiraalia nauttii punahatun läheisyydessä olostaan.
Ei voi kuin ihailla noita kauniita kaukomaan matkaajia.
Suomessahan ne eivät talvehdi, kuten muut syyskesän perhoset.



Neitosia ei näkynyt enää, tai vielä, kuin yksi kaunokainen.
Aina se vaan on sävähdyttävä minusta.



Suruvaippoja on näkynyt vain yksi nyttemmin, en tiedä, nekin kai katoaa nokkosperhosen myötä täältä.
Joskus parempina aikoina jopa viisi, kuusi suruvaippaa on puutarhassa pyörähdellyt.



Aurinko alkoi lämmittää mukavasti iltapäivällä ja pienet sisiliskot asettuivat tutulle kannolle lämmittelemään.



Se eilisestä, tästäkin päivästä saattaa tulla kaunis, merkit viittaa siihen.
Nautiskellaan luonnon tarjoamista elämyksistä.


                            - Timanttisi eivät ole kaukaisilla vuorilla
                                         eivätkä etäisissä merissä
                                            ne ovat takapihallasi
                                    jos vain osaat niitä sieltä etsiä -












sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vielä perhosia

Suruvaippa
Vielä tahtoivat perjantain perhoset lennellä tänne sivulleni.
Perhosia toivon mukaan tulee lisää vielä ,jos luoja suo kauniimpia ilmoja edes hiukan vielä.


Amiraali



Herukka eli liuskaperhonen

Eilen satoi, tänään sataa, elokuu on ollut aika kostea ,jotta kukkasetkin alkaa kärsiä.
Mutta sammakoilla on lystiä ,pihalla pomppii pikkuruisia otuksia sinne tänne ja sisällekin pyrkiivät.
Oikeesti, kaksi kertaa olen tuvasta kantanut ulos, kun ensin kiinni sain pienen sammakon tässä viikon aikana.


En ole vielä keksinyt, mistä niitä sammakoita oikein tulee, ei niitä ainakaan suusta ole tullut, 
jos joku tietää sanonnan.
                                                Sunnuntaipäivää hyvät ihmiset! 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadetta ,sadetta

Eilen iltapäivällä oli sitten mukava aurinkoinen keli ,
tuossa minä istuskelin puutarhassa ,nakotin kuin tatti ja katselin kun punalatvoissa oli kohinaa.
Kimalaisia pilvin pimein ja 4 neitoperhosta, amiraali ja suruvaippakin pyörähti.
Niin, joku voi ajatella, että aina vaan perhosia, noh.. ei se mitään, niitä tulee olemaan,
kesän sulostuttajia, ilon antajia, jos vaan ilmat suosii.




Illalla siihen ei enää paista aurinko kuuden jälkeen, niimpä siirryin kuistille 
seuraamaan pihan elämää.



Peippoja näkyy joitakin, liekköhän perhe, kuvan peippo näyttää mielestäni lapsukaiselta kerta.
Oravia juoksentelee neljäkin kaveria ,välillä toisiaan takaa ajaen ,välillä jotain piilottavinaan lehtien alle.



Tänään sataa,yöllä satoi, kuinkahan kauan nämä sateet kestää?
Vielä tahtoisin nauttia kesän kultapäivistä elokuun  tarjoamina, intiaanikesän muodossa.
Vaan ei kyllä hyvältä näytä.



Vaan tähän on tyytyminen, mietin jo muita asioita, pitäs tunnin päästä pistää grilli kuumaksi,
ennen kotiinpaluuta.
Parin päivän päästä tullaan Monan kanssa uudestaan, 
siitä tais muuten tulla minun kissa lopullisesti, näyttää siltä.


Virpi

Tytär valmistui ja sai töitä kaukaa pohjanmaalta, ja asuu siellä miesystävänsä luona.
Tälläisiä tessuja pari on siellä, kävin moikkaamassa joku aika sitten.


Viola

Leppoisaa sadepäivää Ystävät ja kaikki täällä pyörähtäneet, ihan mukavalta tuo sade kuulostaa kun rummuttaa peltikattoa,
että jotain positiivista.
Terkuin Ss

tiistai 13. elokuuta 2013

Päivän ajatukset lentää siivin

Synkillä pilvilläkin on kultaiset reunat.
Pidän pilvistä
uhkaavista, tummista, muhkurapilvistä, kermavaahtopilvistä,
kukapa ei niistä pitäisi.
Joskus metsästän kameran kanssa pilviä, missä satun olemaan,
tai sitten koetan lähteä niitä tosiaan etsimään, kun näen taivaalla.
Ei pilvistä enempää, sillä nyt alkoi aurinko paistaa.



Päivittelen ja ihmettelen tässä suloisia neidonkorentoja,
kuinka minä niitä juhannuksesta asti  olen koettanut etsiä puroilta, joensuista .....
Sitten piti käydä näin, kuin aina, kun on siivekkäistä kysymys kohdallani.
Eräänä päivänä ihan muissa tarkoituksissa menin lammelle katsomaan onko tavitipua näkyvissä.
Sitä ei näkynyt, mutta upea sininen neidonkorento tupsahti viereeni nokkoselle.
Siinä se sitten minua  tuijotti ja sanoi, alahan siitä nyt kuvata, ettet tänä kesänä ilman kuvaani jää.
Ja se kieppui ja siirteli itseään kuten valokuvamalli konsanaan ja antoi kuvata.
Tapaus on jäänyt mieleen, kun se ei ollenkaan pelännyt vaikka minäkin siinä kääntyilin.



Palataan tähän päivään muistoista.
Sitruunaperhosista hiukan.
Kieppuen, keijumaisin siroin lennoin lepattelee keltaisissa kukissa sitruunaperhosia.
Nekään eivät paljon minusta perusta,
kieppuuvat, lieppuuvat sinne tänne uuden kukkapenkinkin ylitse:
Jokohan olis punatähkät auenneet?
Ei ne ole  vielä...




 Ensimmäisessä postauksessa muuten, tässä blogissa on siis harvinaisuus jonka ilokseni
täällä mökillä näin ensimmäistä kertaa, eli isonokkosperhonen.
Tavallisia nokkosperhosia en taas olen täällä nähnyt, ne ovat kadonneet kokonaan täältä.

Nyt tää lähtis vielä ulos, punalatvoissa on kohinaa, ainakin 4 neitosta, lisäksi kun katson ikkunasta ,tässä samalla, kieppuu suruvaippa, herukkaperhonen ja amiraali.
Näistä minä tulen iloiseksi.
Ihanaa päivää ja iltaa kaikille lukijoille ja Ystäville!
Terkuin Ss









maanantai 12. elokuuta 2013

Keijuja puutarhassa


Syyskesän perhosia kirjavia ja suuria on taas ilo katsella jos päivä on kaunis.
Amiraalit, suruvaipat, sittikset, neitoset,herukkaperhoset pysähtyy hetkeksi punahatulle, punalatvalle, kesäpäivänhatulle.




Antaa auringon paistaa, että saa päiväperhoset ravintoa.
Suruvaippa kosketti olkapäätäni, kuin moikaten tuossa jo heinäkuun puolella.



Hehkuvan keltaista kesäpäivänhattua ihan ujostuttaa.
Se on kaunis ,siemenistä joka vuosi esikasvatan aina uudelleen.



Heliotroopit tuoksuu.
Neitoset tanssii punatähkillä kuin keijut karkeloi kesäpäivän paisteessa.



Kostean lämmin on elokuu mutta perhosten mieleen.
Keväällä laittelin pikku puutarhaa, uutta kukkapenkkiä perennoista, 
tietenkin perhoskasveista, kallionauhus vielä odottaa kukkimistaan.



Värimintut tuoksuu ,kurkkuyrtit kiehtoo,värien kirjo saa perhoset hullaantumaan,
Kaikki kukkaset ei kiehdo keijujani, 
mutta kukat ovat muuten vaan ilo silmälle.



Käymäseltään olen nyt elokuun mökillä käynyt kukkasia kastelemassa, 
kun tunnen tarvetta, tosin on satanutkin jonkun verran,
vaan aina se ei riitä.
Nautitaan kesästä vielä kun sitä riittää, vielä tulee kauniita päiviä.



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Paluu


Kauan siinä meni, kun harhailin ja palasin takaisin lähtöruutuun.
Päädyin sitten uutta blogia kokeilemaan ja päivittelemään.
Vanhat blogit saa levätä rauhassa, nyt on uusien tuulien aika.
Ja eikun matkaan:



Kesä on ollut täynnä tapahtumia ja kesä on ollut kaunis ja lämmin.
Rusketusraitoja on varmasti saatu ja posket väriä, 
hellettä on ollut ja sadettakin sopivasti.
Mitä minulle kuuluu?
Mökin ja kaupungin väliä olen ravannut ja välillä käynyt hiukan muuallakin, 
mutta vain kotimaassa.
Terveys on mitä on, ei se siitä parane, mutta huumorilla mennään ja nautitaa pienistä asioista.
Mona kissa on kaverina taas ja hyvissä voinnissä on hännänheiluttaja muöskin, 
vaikka ikää on hänelle jo 13 v.




Tänään jälleen kerran Heinolassa jyrää!
Tapahtumahan on ilmaiskonsertti joka on täällä joka kesä ollut jo vuodesta 1985.
Väkeä oli kuin pipoa ja autoa torit, puskat ja paikkarit tupaten täynnä.
Minä kuuntelin kaverin kanssa toisel puolen jokkeen, ihan hyvin kuului sinnekin asti.



Että tälläistä tänään, tästä lähdetään liikkeelle taas blogimaailmassa,
toivottavasti tännekin joku eksyy vanha blogikaveri :)
Terkuin Ss