Tiistain aurinkoinen, lämmin keli houkutti taipaleelle katsastamaan mökin pihamaan tilannetta,
ja touhuilemaan olevinaan jotakin kenties.
Ei ollutkaan satanut, nilkkoja viistävä nurmi oli kuivaa kävellä.
Pistimpä kastellen siis sitkeimmät kesäkukat, jotka jaksaa yhä vielä ilahduttaa kukinnoillaan.

Orava jäi hölmistyneenä katsomaan perääni: "mitä, ei tuonutkaan tuliaisia... epistä",
tuntui tuumailevan.
Ei auttanut kurren kuin lähteä tutkimaan omia varastoja.
Peippoja istui oksalla rivissä ,vaimoja ja isäntiä.
Juttelin niille, eikö jo olis nyt hyvän sään aikaan parasta pakata matkalaukut?
Muutama taisi siitä opiksi ottaa ja mennä pakkaamaan.
Yksi jäi tarkastelemaan minua hyvän aikaa.
Sammaleet ovat aina viehättäviä ja koukuttavia oikasemaan selkää pehmoiselle matolle.
Se kävi kylläkin mielessä ,mutta nöyrryin nyt ihan vaan polvilleni asti...
Sillä herkulliset rouskut odottivat poimijaa.
Orakkaita löytyi myös liiankin kanssa, niistä makoisan kastikkeen tekemään lähiaikoina.
Sienisalaatin makuun siis päästiin ja muutenkin maistelemaan metsän aarteita.
Onneksi ei myöhemmin löytynyt hirvikärpäsiä hiuksista,en kestä niitä.
Näin siis oli ihan kiva kuljeskella kiireettömänä metsän sylissä.
Ja kun metsä tarjoaa aarteitaan, ilo on ottaa niitä vastaan, muuta en tarvitse.
Iloa iltaanne hyvät lukijat ja kaikki täällä pyörähtäneet ♥
ja touhuilemaan olevinaan jotakin kenties.
Ei ollutkaan satanut, nilkkoja viistävä nurmi oli kuivaa kävellä.
Pistimpä kastellen siis sitkeimmät kesäkukat, jotka jaksaa yhä vielä ilahduttaa kukinnoillaan.

Sitten saappaat jalkaan ja kameran kera mökin taakse metsään.
Ja niin, pitihän se korikin mukaan ottaa sillä tiesin että voisin löytää sieniä.Orava jäi hölmistyneenä katsomaan perääni: "mitä, ei tuonutkaan tuliaisia... epistä",
tuntui tuumailevan.
Ei auttanut kurren kuin lähteä tutkimaan omia varastoja.
Peippoja istui oksalla rivissä ,vaimoja ja isäntiä.
Juttelin niille, eikö jo olis nyt hyvän sään aikaan parasta pakata matkalaukut?
Muutama taisi siitä opiksi ottaa ja mennä pakkaamaan.
Yksi jäi tarkastelemaan minua hyvän aikaa.
Se kävi kylläkin mielessä ,mutta nöyrryin nyt ihan vaan polvilleni asti...
Sillä herkulliset rouskut odottivat poimijaa.
Orakkaita löytyi myös liiankin kanssa, niistä makoisan kastikkeen tekemään lähiaikoina.
Sienisalaatin makuun siis päästiin ja muutenkin maistelemaan metsän aarteita.
Onneksi ei myöhemmin löytynyt hirvikärpäsiä hiuksista,en kestä niitä.
Näin siis oli ihan kiva kuljeskella kiireettömänä metsän sylissä.
Ja kun metsä tarjoaa aarteitaan, ilo on ottaa niitä vastaan, muuta en tarvitse.
Iloa iltaanne hyvät lukijat ja kaikki täällä pyörähtäneet ♥





