Blogger Widgets Blogspot Tutorial
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Haaste 5 + 5

Sain mukavan haasteen Sirpalta ,mielenkiintoista ,KIITOS Sirpa ♥
Eli kesästäsi 5 kivaa  asiaa  ja 5 ikävää asiaa muistellaan näin siis.
Mitähän minulle tulis mieleen, noh, tietty:
Kesän ihana aloitus ,oli kun tytär valmistui lähihoitajaksi ja sai vielä hyvän työpaikankin heti.



Kyllä se kaikista ilahduttavin asia on yhäkin ♥
Kesän iloja muistellen muita nyt, ne ovat pieniä mutta suuria asioita nekin ♥


Lämmin kesä, perhoset, linnut ja oravat ja MONA ,ei unohdeta häntä,joka päivä näistä löysin iloni ♥


Siinä jo taisikin tulla 5 ja 6 iloista asiaa.
Sellaista tavallista loman viettoa tämä kesä on ollut ja  mökillä ramppaamista.
Välillä päätettiin lähteä sitten kauas Pohjanmaalle, Tuurin ja  Ähtärin eläinpuiston kautta.
Nekin on iloisia asioita ♥


Ja sitten sieltä paluu ikävältähän se tuntui ,kun sinne tyttö kauas ja ihanat koirat.
Välimatka meillä vaan piteni taas.
Niistä päästäänkin kesän muihin ikäviin asioihin, ja kun mietin, mietin...Ei minulla ole oikeastaan mitään ikävää sattunut pahemmin.

Ne on pieniä toisten murheiden ja surujen rinnalla, mutta mainittakoon nyt tässä sitten kun en muutakaan tiedä.

Koko kesänä vähän on ollut ampiaisia ja sekös yks ja ainot minua polven viereen tuikkas laiturilla,
ja jalkahan siitä turpos ja  oli tosi kurjan näköinen, punainen kerrassaan ja kirveli monet päivät.
Toinen lienee kun sateen kastelemalle puuportaikolle liukastuin niin, meni siinä sitten kylkiluu moneksi moneksi, viikoksi tosi kipeeksi.


Kolmas olkoon otus joka pihalla alkanut vierailla joka ilta, on supikoira mokoma karvakasa.
Kuva haikea silmäisestä supikoirasta on otettu mökin lasin läpi.
Ei uskalla Monaa ulos jättää pimeällä lainkaan ,olkoon tämä sitten 4 ikävä asia.
Mutta 5 ikävä asia.... tai mikähän se olis?

No se tais ollakin tuo ensimmäinen jo ja haikein.
Tälläistä tavallista elämää
ei sen kummempaa.
Nyt ne kirjataan muistojen helminauhaan.
Nyt minun sitten pitäs tätä haastetta niinkuin jakaa eteenpäin....hmm...
Kellähän tämä jo on, kuka tykkeis, kuka ei tykkää....
No niin,laitan haasteen eteenpäin:




keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadetta ,sadetta

Eilen iltapäivällä oli sitten mukava aurinkoinen keli ,
tuossa minä istuskelin puutarhassa ,nakotin kuin tatti ja katselin kun punalatvoissa oli kohinaa.
Kimalaisia pilvin pimein ja 4 neitoperhosta, amiraali ja suruvaippakin pyörähti.
Niin, joku voi ajatella, että aina vaan perhosia, noh.. ei se mitään, niitä tulee olemaan,
kesän sulostuttajia, ilon antajia, jos vaan ilmat suosii.




Illalla siihen ei enää paista aurinko kuuden jälkeen, niimpä siirryin kuistille 
seuraamaan pihan elämää.



Peippoja näkyy joitakin, liekköhän perhe, kuvan peippo näyttää mielestäni lapsukaiselta kerta.
Oravia juoksentelee neljäkin kaveria ,välillä toisiaan takaa ajaen ,välillä jotain piilottavinaan lehtien alle.



Tänään sataa,yöllä satoi, kuinkahan kauan nämä sateet kestää?
Vielä tahtoisin nauttia kesän kultapäivistä elokuun  tarjoamina, intiaanikesän muodossa.
Vaan ei kyllä hyvältä näytä.



Vaan tähän on tyytyminen, mietin jo muita asioita, pitäs tunnin päästä pistää grilli kuumaksi,
ennen kotiinpaluuta.
Parin päivän päästä tullaan Monan kanssa uudestaan, 
siitä tais muuten tulla minun kissa lopullisesti, näyttää siltä.


Virpi

Tytär valmistui ja sai töitä kaukaa pohjanmaalta, ja asuu siellä miesystävänsä luona.
Tälläisiä tessuja pari on siellä, kävin moikkaamassa joku aika sitten.


Viola

Leppoisaa sadepäivää Ystävät ja kaikki täällä pyörähtäneet, ihan mukavalta tuo sade kuulostaa kun rummuttaa peltikattoa,
että jotain positiivista.
Terkuin Ss