Blogger Widgets Blogspot Tutorial
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oravat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oravat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kurre Oravainen

Jo on sitten toinen pihan oravista jännä.
Kyllä se vielä varmaan tulis syliin tai vähintään kädestä syömään jos vaan olis aikaa opettaa
ja olla kurren kanssa tekemisissä.



Metrin päähän antaa tulla ja siihen se jää nakottamaan ja katselemaan,
mitä toikin "akka" oikein touhuaa pussijensa kanssa.



Mut se metri riittää vielä, sitten jo ampaisee oksalla jääden sinnekin vahtimaan seuravaa siirtoani.



Vaan en mä halua luonnon otusta kesyttää liikaa, pitää vähän villi olla.
Kuten on allekirjoittanut itsekin mielellään.



Toinen orava se juoksentelee siellä täällä eikä anna kuvaa ottaa lainkaan.



Niin ja niissä pusseissa, mitä niissä oli...
no oravat tietää ,että tämän pusseissa on herkkupaloja ,siemeniä ja pähkinöitä.
Alkaa oikeesti välistä tuntua, että kyllä ne ruokkijansa tunnistaa.

Iloista keskiviikkoa hyvät lukijat, satunnaiset kulkijat ja ystävät täällä pyörähtäneet ja kiitokset kommenteista ♥
Tervetuloa uudet lukijat!


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sumuisena aamuna

Tämä päivä on ollut lämmin ja sumuinen.
+5 mittarissa asteita ,että mikäpä on ulos mennessä raitista ilmaa haukkaamaan.
Oli minulla siemeniä ja muruja mukana pihan eläteille.
Taitaavat nuo jo tietää, minkä auton takakontista sitä evästä löytyy.
Oravia vilisti pihalla kolmet ,eräs niistä oli selvästi rohkeampi muita.
Se jopa oli tulla avoimeen autoonkin tutustumaan kun olin roskia viemässä sieltä pois.
Piti lopuksi vielä tarkastaa ettei se jäänyt sisään autoon, niin kiinnostunut se siitä oli.


Harakka seuraili roskakatoksen rajalla oravien kinastelua ja juoksentelua.
Harakka on kovin arka lintu olevinaan, etten siitä oikein kunnon kuvaa ole koskaan saanut.
Mutta pidän siitä, se on kaunis mustavalkeassa puvussaan.


Eilen oli taas erittäin kaunis ja mielenkiintoinen dokumentti metsän eläimistä.
Dokumentti oli avara luonto : Saksa,katsoitko sinäkin?
Siinä kerrottiin myös oravista ja sain vasta tietää ,että orava onkin yksineläjä ja se vaan ajelee 
toisia reviiriltään pois, ei ne suinkaan leiki keskenään, kuten olen ennen luulossa ollut.


Kostea aamu on kastellut kurrein turkit ja tupsukorvat.
Aamun sumu teki kuvista vähän tahmeita mutta olkoot.


Kovasti siementä kannettiin lintulaudalta ja piiloon kiikutettiin.
Toinen orava jo siinä samassa kaivoi piilot ja vei kätköt mennessään.


Mukava noita on seurata, toivottavasti selviivät tulevan talven yli taas ja liikenteestä
mitä pihalla tosiaan on aika paljon.


Tälläisiä aatoksia sumuisesta aamusta tälläkertaa.
Kohta alkaa illan luontodokkarit ja niiden pariin siis lähtis tämä.

Leppoisaa sunnuntai iltaa ja iloa huomenna alkavaan uuteen viikkoonne lukijat hyvät ♥
Tervetuloa toivottelen taas uusille lukijoille ♥


perjantai 25. lokakuuta 2013

Väsyttääkö





Minua tahtoo vähän väsyttää nämä ankeat sateiset päivät.
Eilen tuntui että virta loppuu kokonaan, ja kaaduin työpäivän päälle ja nukahdin pariksi tunniksi.
Kyllä auringon valolla on ihmeellinen vaikutus ja sitä tarvittaisiin nyt.
Minä tykkään pakkaspäivistä enemmän talvellakin.
Eikös se ole ihan kivaa, kun lumi narskuu kenkien alla ja posket punastuu lämpimään tullessa.
Eli tulkoon lunta ja pakkasta vaan sopivassa määrin.
Vai mitä olette mieltä?


Asiasta toiseen.
Upeaa valokuvaus säätä tulossa tai ei,
lähdetään mukaan birdlifen joutsen bongaukseen viikonloppuna.
Asiasta lisää tietoa täällä.
Antoisia kuvaushetkiä.

                                               Hyvää viikonloppua kaikille ♥
                                                   Happy weekend to all ♥



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Jonotusta

Syyshortensian alla kivikylän asfaltti puutarhassa on ruuhkaa ruokailupaikalla.
Laitoin pari vuotta sitten myöskin oman talosen lintujen siemenille ja muistan sitä joka päivä täytellä, tai oikeastaan JOUDUN täyttämään joka päivä.
Se verran on ruuhkaa jo nyt ja aterian tarpeessa olevia.
Tinttejä on vasta kahdenlaisia, talitiaista ja sinitiaisia eli kutsun heitä sinteiksi.


Mutta pikku sintit ovat liukkaita, enemmän vielä kuin tavan tintit.
Odottelen myös käpytikkaa tulevaksi, hänelle pitää ostaa se paksu patukka, sitä tikka tykkää nokitella.
Oravat  ovat tuttuja vierailijoita tietenkin myöskin kivikylässä siementalollani.
Toinen on harmaa vekkuli  toinen vielä ruskea ihan.

Kuvassa ei suostunut esittelemään kuin ruskeaa turkkiaan tälläkertaa.
Toisella kurrella oli kiireitä juoksenteli viuhaan sinne tänne, etten perässä kameran kanssa pysynyt.
Että vilinää riittää, siipien räpsettä ja käpäliä pihamaalla täälläkin.
Naapuri kertoi myös että anivarhain herra rusakko on pitänyt tapoina käydä tutkimassa ateria tarjontaa lintulaudan alla useinkin.

                                                     Tervetuloa uudet lukijat!
                                               Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksyn sävyjä

 Innostuneena taas aamupäivällä rientää hän ulos Canoni olkapäällä.
Aurinko paistaa ja sininen on taivas.
Vaan eipä paista enää siellä minne matka vie laiturille.
Kuvitelkaa upea sininen taivas siis vaan panoraaman taustalle tälläkertaa.
Kannattaa klikata suurennos kuvasta.
Panoraamat vaatii sellaista katselua.
 Värejä on toki täällä jo ja paljon.
Aina ei vain sopiva sää satu, kun ulos mielii ja kerkee.


Pihalle kivikylän keskelle melkein laitetaan meillä ruokintapaikka.
Siellä viihtyy kurret ja kaikenkarvaiset elukat ja höyheniset.
Kurrella on kiireitä kovasti piilotella ja tehdä talvipesää, en minä kyllä tiedä tekeekö se sitä,
vai muutenko kantaa kaikkia turrukkeita suu täynnä pitkin honkaa.



Näki tämä ohikulkija nopsaan myöskin oivan peipposen, peippo mikä peippo,
vaikka järripeippo onkin.
Ei muuten ole nähnytkään ennen näin koreaa vierailijaa pihalla hän.
Kuva ei kovin kelpo, mutta pistän havintona viherpeippojen kaverin.
Taitas olla tyttö, olenko väärässä?
Mukavaa keskiviikkoa hyvät lukijat ja tervetuloa uudet lukijaksi ♥

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Sienen makuun

Tiistain aurinkoinen, lämmin keli houkutti taipaleelle katsastamaan mökin pihamaan tilannetta,
ja touhuilemaan olevinaan jotakin kenties.
Ei ollutkaan satanut, nilkkoja viistävä nurmi oli kuivaa kävellä.
Pistimpä kastellen siis  sitkeimmät kesäkukat, jotka jaksaa yhä vielä ilahduttaa kukinnoillaan.




















Sitten saappaat jalkaan ja kameran kera mökin taakse metsään.
Ja niin, pitihän se korikin mukaan ottaa sillä tiesin että voisin löytää sieniä.
Orava jäi hölmistyneenä katsomaan perääni: "mitä, ei  tuonutkaan tuliaisia... epistä",
tuntui tuumailevan.
Ei auttanut kurren kuin lähteä tutkimaan omia varastoja.


Peippoja istui oksalla rivissä ,vaimoja ja isäntiä.
Juttelin niille, eikö jo olis nyt hyvän sään aikaan parasta pakata matkalaukut?
Muutama taisi siitä opiksi ottaa ja mennä pakkaamaan.
Yksi jäi tarkastelemaan minua hyvän aikaa.



Sammaleet ovat aina viehättäviä ja koukuttavia oikasemaan selkää pehmoiselle matolle.
Se kävi kylläkin mielessä ,mutta nöyrryin nyt ihan vaan polvilleni asti...
Sillä herkulliset rouskut odottivat poimijaa.



Orakkaita löytyi myös liiankin kanssa, niistä makoisan kastikkeen tekemään lähiaikoina.
Sienisalaatin makuun siis päästiin ja muutenkin maistelemaan metsän aarteita.



Onneksi ei  myöhemmin löytynyt hirvikärpäsiä hiuksista,en kestä niitä.
Näin siis oli ihan kiva kuljeskella kiireettömänä metsän sylissä.



Ja kun metsä tarjoaa aarteitaan, ilo on ottaa niitä vastaan, muuta en tarvitse.
Iloa iltaanne hyvät lukijat ja kaikki täällä pyörähtäneet ♥


perjantai 23. elokuuta 2013

Lisää oravia

Tulin juuri maalle, ei muuta kuin mökin lämmitykseen, asteita sisällä vaan +14, 
aika viileetä etten sanoisi.
Ulkona kuitenkin aurinko alkaa hiukan lämmittää, luulen niin ja uskon kun kerta säätiedotus niin sanoi, että lämmittää ,lämmittää se päivällä.
Tässä tupaa lämmittäessa pitää istahtaa hetkeksi ja kertoa, 
kuinka veikeä vastaanotto komitea oli pihassa.


Viisi oravaa juoksenteli sinne tänne ja yksi rohkaistui melkein täysin ja oli juosta syliin.

Alimmassa kuvassa on malja, joita tein ja laattoja puutarhaan.
Oravat saa tuoretta vettä.
Ja kovasti näkyy kurrea janottavankin.


Maljat ovat kovassa käytössä, toisessa kylpee helteellä linnut ja vettä ei tarvitse juoda rapakoista,
eikä niitä varmaan helteellä edes ollutkaan.
Idean raparperin lehti maljoihin sain lukijaltani Irmastiinalta.
Monta vuotta siihen menikin ,ennenkuin sain maljat ja laatat tehtyä.
Mutta sellasta se on toisinaan.
Nyt pököjä pesään, saunapuut kantamaan ja illalla kylvetään, eikös joo?

                                                Hyvää viikonloppua Ystävät 
                                                                       ♥

tiistai 20. elokuuta 2013

Kurre nimeltä Oravainen

Kesän pieniä ilonhetkiä on ollut minulla seurata tikkojen elämää ,kuinka isä huolehtii tarkkaan pienistä pojistaan ,emon vielä ruokkiessa pienempiä.
Tämä kaikki tapahtui mökkini pihan keskellä tammipuussa.
Mutta tikoista lisää joskus toiste.


Lisäksi ilokseni pihalla on muutakin vilinää riittänyt.
Oravia on kieppunut neljä pörröhäntää ,välillä kisaillen , välillä kipakasti äännellen toisilleen.
Nyt on kiirettä vikkelillä jaloilla.


Poikaset on saatettu maailmalle ja huomaan talvivarastojen jemmailun olevan täydessä vauhdissa.
Sinne tänne juoksennellaan ja koetetaan etsiä hyviä piilopaikkoja.
Joskus heitän pähkinöitä pihalle ja vähän omenaa, ne menevät tiuhaan parempiin suihin tai piiloihin.
Hauskaa minusta, (ei varmaan oravista) kun toinen kurre jo kaivaa kohta toisen piilottamaa makupalaa.


Joskus mietin, löytääkö ne koskaan piilojaan.
Naapurissa asuu kissa perheineen ihmis palvelijoineen, mietin onko katti päässyt verottamaan 
jo oravakantaa, kun nyttemmin enää vain kolme kurrea näkyy maisemissa.
Näissä mietteissä tämä päivä alkaa.


Kuu tais herätellä liian aikaseen, ajatukset siivin lentelee.
Taidan ottaa vielä nokoset.

Hyvää tätä päivää!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadetta ,sadetta

Eilen iltapäivällä oli sitten mukava aurinkoinen keli ,
tuossa minä istuskelin puutarhassa ,nakotin kuin tatti ja katselin kun punalatvoissa oli kohinaa.
Kimalaisia pilvin pimein ja 4 neitoperhosta, amiraali ja suruvaippakin pyörähti.
Niin, joku voi ajatella, että aina vaan perhosia, noh.. ei se mitään, niitä tulee olemaan,
kesän sulostuttajia, ilon antajia, jos vaan ilmat suosii.




Illalla siihen ei enää paista aurinko kuuden jälkeen, niimpä siirryin kuistille 
seuraamaan pihan elämää.



Peippoja näkyy joitakin, liekköhän perhe, kuvan peippo näyttää mielestäni lapsukaiselta kerta.
Oravia juoksentelee neljäkin kaveria ,välillä toisiaan takaa ajaen ,välillä jotain piilottavinaan lehtien alle.



Tänään sataa,yöllä satoi, kuinkahan kauan nämä sateet kestää?
Vielä tahtoisin nauttia kesän kultapäivistä elokuun  tarjoamina, intiaanikesän muodossa.
Vaan ei kyllä hyvältä näytä.



Vaan tähän on tyytyminen, mietin jo muita asioita, pitäs tunnin päästä pistää grilli kuumaksi,
ennen kotiinpaluuta.
Parin päivän päästä tullaan Monan kanssa uudestaan, 
siitä tais muuten tulla minun kissa lopullisesti, näyttää siltä.


Virpi

Tytär valmistui ja sai töitä kaukaa pohjanmaalta, ja asuu siellä miesystävänsä luona.
Tälläisiä tessuja pari on siellä, kävin moikkaamassa joku aika sitten.


Viola

Leppoisaa sadepäivää Ystävät ja kaikki täällä pyörähtäneet, ihan mukavalta tuo sade kuulostaa kun rummuttaa peltikattoa,
että jotain positiivista.
Terkuin Ss