Blogger Widgets Blogspot Tutorial
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ranta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ranta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2013

Vuosi kuvina : Joulukuu -13

On aika esitellä kuukauden kuvahaaste vastaus.
Marraskuun kuva samasta paikasta löytyy täältä.
Mietin matkatessani tuohon rantaan, onko poukama jäässä, ei ollut.
Mutta jo vain oli polku rantaan pliukas.
Luntakin niukasti, että kuva oikeestaan näyttää ankealta.



Laiturilla seisoin taas kerran suorittamassa tätä kuukauden tehtävääni.
Laiturista ei tule kuvaa, se meni roskiin kun näytti jotenkin kierolta.
Mutta eka kuvahan on se mikä pitääkin.


Seija myrsky on rauhoittunut ja päivä oli lempeän kaunis poutainen.
Tämä Seija myös täällä alkaa rauhoittua illan viettoon ja muutamat kauppareissun ostokset
pääsee lahjapaperiin.


Kuva Kymijoelta, uskokaa tai älkää ihan tuore kuva, tälläistä tänään joulukuussa.
Leppoisaa rauhaisaa iltaa kaikille täällä pyörähtäneille ystäville, tutuille ja satunnaisille kulkijoille ♥

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kiireitä ja piparintuoksua

Verkkaisesti hiljalleen ilta toisen adventtipäivän jälleen hämärtyy.
Olen varmaan ollut entisessä elämässä karhu, kun tekis mieli painua talviunille.
Yli viikkoon en ole kameraa edes ulkoiluttanut lainkaan,
ja se on minulle suuren oloinen ihme itseni mielestä ainakin.
Osaanko enää katsoa kameran etsimestä oikeaa kuvakulmaa.

Ja kun kuvia ei ole ei tule myöskään päivityksiä,
kuvista se tämä minun blogini ainakin elää.
On minulla olevinaan ollut kiireitäkin.
Ja iltapäivisin käsityöni suurenoloinen vaatinut aikaani.
Vai ei se käsityökään niin suuri ole, 
kiirettä vaan pitää kun jouluksi on pakko valmiiksi saada.
Vielä on tekemistä, mutta siinä minun iltapäivien aika on mennyt.
Siitä ei sen enempää, vielä.....shhhh :)



Venerannat minua kiehtoo ja vetää puoleensa.
Tuossapa on omakin venonen jäänyt ainoana oikealla kääntämättä, voi sentään...


Tänään minulle tuli ylivoimainen tahtomaton kutsu rannoille ja heitin käsityöt nurkkaan.
Ulkoilu kummasti piristää joten pirtein mielin vääntelemään vielä piparitaikinaa pikkuleiviksi,
kun sen eilen innolla vaivasin.


Voi tätä jouluista piparin tuoksua ja käytävässä myös pullantuoksua, muutkin leipoo tänään.
Leivotko sinä paljon jouluksi?

Huomenna uusi viikko ,uudet kujeet.
Tervetuloa uudet lukijat ja kiitos osallistumisesta arvontaan kaikille teille, pian se päättyy....
Koettelen pyörähdellä vastavierailuilla jahka ennätän ♥
Mukavaa leppoisaa iltaa tasapuolisesti kaikille täällä pyörähtäneille.



maanantai 11. marraskuuta 2013

Kaamosaikaan

Tänään ei juurikaan kerennyt valon aikaan liikenteeseen kameran kanssa.
Sen verran pyörähti hän rantojen kautta työmatkallaan,
että näki aavistuksen nousevasta auringosta ,mikä värjäili pilviä kauniisti punastellen.


Ei auttanut jäädä norkoilemaan ja odottamaan valoa, kylmä tarttui luihin ja ytimiin, 
että tossua vaan toisen eteen ja matkaan.
Liikuskellaan tässä niinkuin hämärän rajamailla sitten.
Kaamosaikaa, kylmää ja pakkasta odotettavissa.
Riisutut puut tuijottavat ohikulkijaa.



Katson kuun nousua ikkunasta, paistaa suoraan työpöydälleni.
On aika sytyttää kynttilöitä kaamokseen.

Hyvää uuden viikon iltaa hyvät ystävät, lukijat ja satunnaiset vierailijat ♥



torstai 7. marraskuuta 2013

Virran varrella

Kymijoen rannalla matkalla kotiin.
Päivä leppoisa, aatella ei edes vettä satanut kerrankin.
Niin kauan on ollut kenkun harmaata että jo tälläinen keli saa ilahtumaan.




Oli ihan hyvä päivä.
Sinulle toivottelen hyvää iltaa ja makoisia unia.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Sade jatkuu

Kovin on tullut vettä täälläkin pari päivää.
Aamulla pimeää kun marssii töihinsä moni,
iltapäivällä hämärää kun kotiin taas taivaltaa, sellasta se on marraskuu.
Aika ankeilta taitaa kuvani näyttää...



Oikeastaan sade ei minua koskaan haittaa, se on lämmintä ja kesälläkin....
Muistatteko, kesälläkin vesikin on lämpimämpää uida sateella.
Ainakin se tuntuu siltä.
Siltikin harmaat päivät kaipais jotain piristystä, mitähän keksittäs?



Tänään vettä on tullut oikein kunnolla ja lämmintä +6.
Talvella ei ole kiire, vaikka toivon luntakin.
Ollaan nyt vaan ja koetetaan nauttia näistäkin sadepäivistä.



Minä kastelin varpaani lenkkareissa kun en sitten laittanut kumppareita jalkaani.
Ja nyt, arvatkaa minne tämä sukeltaa....
Kuumaan vaahtokylpyyn, se on näitten viluisten iltojen nautinto yksi minulla silloin tällöin.
Leppoisaa iltaa hyvät lukijat ♥



tiistai 29. lokakuuta 2013

Myrskyn edellä

Tyyntä ja kaunista on myrskyn edellä sanoo vanha kansa.
Pitänee usein muuten paikkansa.
Jokohan myrsky tänään saapuu.



Tänään pistän parit kuvat sunnuntai aamupäivästä, kun olimme taas kierroksella tälläkertaa Nastolan suunnassa.



Koskikaraa minä siellä kävin tietämässä, ei vielä ollut tullut paikkaan missä talvella aina käydään
reipasta sukeltajaa jos toistakin bongaamassa.
Ihan sillä minä, kun facebookin avasin lauantaina ,niin monella kaverillani oli koskillaan jo karoja kuvattuna.
Jos minäkin, mutta ei sitä näkynyt eikä kuulunut, 
joten pistämpä siitä kevättalven kuvani esille, ja senkin siksi, kun moni ei edes tiedä mistä minä puhun.



Näin minulle näet kävi, kun pari lenkkeilijää kyseli minulta paikan päällä, millainen lintu se oikein on?
Jostain syystä sisäinen kelloni ei ole päässyt tasapainoon talviajan kanssa vielä joten pistän tälläkertaa vaan linkin ,eli tietoa koskikarasta ,jos muillekin ja jollekin on outo lintu :
Koskikara
Lisää tietoa koskikarasta
Mukava kaverihan se on ,rohkea sukeltaja hyisessä koskessa.
Kesät lomailee jossain Norjan mailla ja talveksi tulee tänne.
Mutta siis tälläkertaa ei ollut vielä palannut matkoiltaan.
Talvella sitten.

Mukavaa päivää kaikille ♥





lauantai 12. lokakuuta 2013

Luonnollista iloa

Kyllä tälläiset säät ja ilmat on harrastelija kuvaajankin onnen päiviä.




Sininen on taivas ...nooo...saa siinä joitain valkosia plänttejäkin olla,
ja nuo puut, kultaiset puut ,miten niistä nautinkaan taas.


Mitkä huikeat luonnon tarjoamat kontrastit on kerrassaan meidän ilonamme.
Eipä tässä enää varmaan monikaan kesää kaipaa.


Ei ole syksyn voittanutta, kun katselee luonnossa ympärilleen ja ihastelee, ihastelee vaan.
Askel on kevyt kun paikasta toiseen sinkoilee kuin nuori varsa kameran kanssa.


Ja nuo lehtisateet ja mielettömät määrät lehtiä jaloissa kahisemassa, näistä pienistä asioista onneni ammennan.
Ja sinisestä taivaasta.
Kuinka kesällä ei muistanutkaan pysähtyä ja katsella, miten kaunis se on.


Tosiasiahan tietenkin on ,että nyt se erottuu hyvin kultaisten puiden ylitse toisin, kuin kesällä puitten 
ollessa vihreitä.
Ihkuja kerrassaan nämä vuodenajat meillä, jokaisesta löytyy jotain kaunista ja hyvää.
Niinkuin ihmisistä.


Minä tykkään talvestakin ,ootan jo kuuraisia puita ja kasveja pieniä maantasalla.
Mutta nyt nautiskellaan vielä ruskasta täällä meilläkin päin, 
sillä ei mene aikaakaan kun lehdet varisee ja on tylsää ja alastomia puita ikävissään.
Pieni kierros siis luontoon ja hiukan kaupungillakin.


Kyllä tässä on jo minulle kylliksi iloa ollut, mutta katsellaan ja kuunnellaan mitä huomenna päivä tuo tullessaan.





tiistai 8. lokakuuta 2013

Matkan varrella


 Joutsenet lähtee myöhemmin, ankat ja hanhet ovat jo menneet muille maille lämpimille.
Pellot täyttyvät nyt joutsenista laulavista, vai laukaako nuo, en ole kuullut kovinkaan, muuta kuin hokellusta tai jotain sentapaista.
Mutta enemmän ääntä niistä lähtee kuin kyhmyjoutsenista.
Joku sanoi muuten, että kyhmyjoutsen laulaa vain kerran....kuollessaan.... hui.
Nyt mennään matkalle retkeillen suunnassa Kalkkinen / Sysmä.
Panoraamoja käsivaralta.
Kuvat kannattaa klikata suuremmaksi, varsinkin vikat 3 panoraamaa.
Nuoramoisen vanhalla sillalla
Vanhalla voimalaitoksella Sysmässä
Sysmän satamassa bongattua

Kalkkisilla 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Muuttomatka

Aamulla varhain päätin lähteä pikaisten matkaan mökkiä kohti Vuolenkoskelle.
Kiersin tutut pellot ja tiet pienoisen mutkan kautta kuten aina usein keväällä ja syksyisin.
Usva peitti aamulla maisemat ja pellot ,tyhjää.
Mökilllä kävin rannat kurkkimassa, tyhjää.



Siinä hommani hoidellen ajattelin kipaista samaa tietä kotiin ja kaupunkiin päin.
Toista sataa valkoposkihanhea oli sillä välin ilmestynyt lepäilemään tutulle pellolle.
Sanoin heitä poskihanheiksi mielelläni tuttavallisemmin.
Sänkipeltoa koetin sitten lähestyä poskihanheja hiljakseen edeten.
Vaan eikös loppunut akku justiin silloin.
Minun tuurilla .



Toisaalta, saanevat levätä rauhassa muuttajat ja aterioida minun puolestani tälläkertaa.
Se on sitten muutto alkanut, tiput kerääntyy.
Näin minä komean kurkiaurankin katoavan lennossa metsän taakse.
Syksyn haikeimpia hetkiä vietin pellolla katsellen hanhien ja kurkien matkaa.
Hyvää matkaa, tulkaa pian takaisin kevään myötä♥

Leppoisaa sunnuntaita hyvät ihmiset ja tervetuloa uudet lukijat ♥


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Usvan väistyessä

Tänä aamuna en antanut pienen yskän enkä kurkkukipujen vaivata ,unet pyyhkäisten silmistä vaan
ja taipaleelle "rantaremmejä" tiedustelemaan ja kuulemaan.



Usva peitti seitsemän jälkeen vielä mukavasti järven pintaa.
Rakastan usvaa ja sen tunnelmaa jännittävää.
Rantaremmi alkoi kokoontua.



Usvan seasta lipui ensimmäisenä mielitiettyni laulujoutsen, hiljaa ,kuulostellen tutkien tilannetta.
Olin  jo pois suuntaamassa hetken ihailtuani ja kuunneltuani aamun ääniä.



Pian alkoikin kuuluu tuttua kaakatusta, jostain utujen takaa lennähti toista kymmentä "kanadalaista" seurustelemaan usvan ja aamun rajamaille.



Pian alkoi sumu väistyä, liikenne voimistui ja päätin hetken vielä ihailtuani upeita lintuja jättää niille jäähyväiset ja lähteä pitkin rantoja kotiinpäin.



Aamu alkoi kirkastua ja tyyni järven pinta houkutti koettamaan kuvata heijastuksia.
Tähtisilta on kauneimpia siltoja täällä.


Tästäkin päivästä tulee ihan hyvä päivä.



tiistai 13. elokuuta 2013

Päivän ajatukset lentää siivin

Synkillä pilvilläkin on kultaiset reunat.
Pidän pilvistä
uhkaavista, tummista, muhkurapilvistä, kermavaahtopilvistä,
kukapa ei niistä pitäisi.
Joskus metsästän kameran kanssa pilviä, missä satun olemaan,
tai sitten koetan lähteä niitä tosiaan etsimään, kun näen taivaalla.
Ei pilvistä enempää, sillä nyt alkoi aurinko paistaa.



Päivittelen ja ihmettelen tässä suloisia neidonkorentoja,
kuinka minä niitä juhannuksesta asti  olen koettanut etsiä puroilta, joensuista .....
Sitten piti käydä näin, kuin aina, kun on siivekkäistä kysymys kohdallani.
Eräänä päivänä ihan muissa tarkoituksissa menin lammelle katsomaan onko tavitipua näkyvissä.
Sitä ei näkynyt, mutta upea sininen neidonkorento tupsahti viereeni nokkoselle.
Siinä se sitten minua  tuijotti ja sanoi, alahan siitä nyt kuvata, ettet tänä kesänä ilman kuvaani jää.
Ja se kieppui ja siirteli itseään kuten valokuvamalli konsanaan ja antoi kuvata.
Tapaus on jäänyt mieleen, kun se ei ollenkaan pelännyt vaikka minäkin siinä kääntyilin.



Palataan tähän päivään muistoista.
Sitruunaperhosista hiukan.
Kieppuen, keijumaisin siroin lennoin lepattelee keltaisissa kukissa sitruunaperhosia.
Nekään eivät paljon minusta perusta,
kieppuuvat, lieppuuvat sinne tänne uuden kukkapenkinkin ylitse:
Jokohan olis punatähkät auenneet?
Ei ne ole  vielä...




 Ensimmäisessä postauksessa muuten, tässä blogissa on siis harvinaisuus jonka ilokseni
täällä mökillä näin ensimmäistä kertaa, eli isonokkosperhonen.
Tavallisia nokkosperhosia en taas olen täällä nähnyt, ne ovat kadonneet kokonaan täältä.

Nyt tää lähtis vielä ulos, punalatvoissa on kohinaa, ainakin 4 neitosta, lisäksi kun katson ikkunasta ,tässä samalla, kieppuu suruvaippa, herukkaperhonen ja amiraali.
Näistä minä tulen iloiseksi.
Ihanaa päivää ja iltaa kaikille lukijoille ja Ystäville!
Terkuin Ss