Blogger Widgets Blogspot Tutorial
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nokkosperhonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nokkosperhonen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Haaste 5 + 5

Sain mukavan haasteen Sirpalta ,mielenkiintoista ,KIITOS Sirpa ♥
Eli kesästäsi 5 kivaa  asiaa  ja 5 ikävää asiaa muistellaan näin siis.
Mitähän minulle tulis mieleen, noh, tietty:
Kesän ihana aloitus ,oli kun tytär valmistui lähihoitajaksi ja sai vielä hyvän työpaikankin heti.



Kyllä se kaikista ilahduttavin asia on yhäkin ♥
Kesän iloja muistellen muita nyt, ne ovat pieniä mutta suuria asioita nekin ♥


Lämmin kesä, perhoset, linnut ja oravat ja MONA ,ei unohdeta häntä,joka päivä näistä löysin iloni ♥


Siinä jo taisikin tulla 5 ja 6 iloista asiaa.
Sellaista tavallista loman viettoa tämä kesä on ollut ja  mökillä ramppaamista.
Välillä päätettiin lähteä sitten kauas Pohjanmaalle, Tuurin ja  Ähtärin eläinpuiston kautta.
Nekin on iloisia asioita ♥


Ja sitten sieltä paluu ikävältähän se tuntui ,kun sinne tyttö kauas ja ihanat koirat.
Välimatka meillä vaan piteni taas.
Niistä päästäänkin kesän muihin ikäviin asioihin, ja kun mietin, mietin...Ei minulla ole oikeastaan mitään ikävää sattunut pahemmin.

Ne on pieniä toisten murheiden ja surujen rinnalla, mutta mainittakoon nyt tässä sitten kun en muutakaan tiedä.

Koko kesänä vähän on ollut ampiaisia ja sekös yks ja ainot minua polven viereen tuikkas laiturilla,
ja jalkahan siitä turpos ja  oli tosi kurjan näköinen, punainen kerrassaan ja kirveli monet päivät.
Toinen lienee kun sateen kastelemalle puuportaikolle liukastuin niin, meni siinä sitten kylkiluu moneksi moneksi, viikoksi tosi kipeeksi.


Kolmas olkoon otus joka pihalla alkanut vierailla joka ilta, on supikoira mokoma karvakasa.
Kuva haikea silmäisestä supikoirasta on otettu mökin lasin läpi.
Ei uskalla Monaa ulos jättää pimeällä lainkaan ,olkoon tämä sitten 4 ikävä asia.
Mutta 5 ikävä asia.... tai mikähän se olis?

No se tais ollakin tuo ensimmäinen jo ja haikein.
Tälläistä tavallista elämää
ei sen kummempaa.
Nyt ne kirjataan muistojen helminauhaan.
Nyt minun sitten pitäs tätä haastetta niinkuin jakaa eteenpäin....hmm...
Kellähän tämä jo on, kuka tykkeis, kuka ei tykkää....
No niin,laitan haasteen eteenpäin:




maanantai 26. elokuuta 2013

Vieläkin perhosia

Kyllä sunnuntai helli kauniin lempein sätein luonnon kulkijaa.
Aurinko paistoi täydeltä terältä jopa liiankin kirkkaasti kuvaajan näkökulmasta.
Vaan en valita toki, on ihania nämä kauniit elokuun lopun päivät.


Sinisiä siipiä lenteli pieni pyrähdyksin etsien maittavaa ateriaa.
Harmitus, kun ehkä viimeiseksi sinisiipi kuvakseni tuli tämä aika kehno otos.
Kesän aikana tuli kyllä kelvollisiakin kuvattua, eri sinisiipejä.


Viimein näin syyskesän ensimmäisen nokkosperhosenkin.


Amiraaleja muutama liikenteessä vielä keltaisilla kallionauhuksilla ja neitosia.


Mutta tämä veitikka  kiinnitti huomioni täysin ohittaen jo amiraali kuvauksetkin tykkänään.
Ilmeisesti perhonen on gammayökkönen ja tietojeni mukaan lennossa paljon tänä syksynä.
Keväät oli varmaan suosiollinen ja nyt saamme näitä jälkeläisiä runsain mitoin nähdä.


Gammayökkönen on amiraalin tavoin vaeltaja.
Minulle kaveri on ensimmäinen ikinä.
Oli todella haaste koettaa kuvata vikkelää väpättäjää.
Mutta tämä kaikki on jo muistojen helminauhaa, tänään uudet kujeet ja aatokset.
                                         
                                          Ihanaista uutta viikkoa hyvät lukijat!