Blogger Widgets Blogspot Tutorial

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Oudoilla poluilla

Launtaiaamupäivän kierrokselle ihan satunnaisesti määränpäätä tietämättä, kuten useasti teemme, lähdetään matkaan Myllyojalta, tutuksi tulleelta lintujen bongauspaikalta.



Kanadalaisia hanhia noin sata kaverusta lepäili odottaen matkaan komennusta vähän kaukaisemmille vesille.



Me mennään ajellen outoa sivutietä ja jätetään auto sovinnolla hiekkatien varteen.
Haukkaan hiukan raikasta ilmaa alkajaisiksi ja kuulostelen tinttien lirutuksia.



Kuulen myös pientä puron solinaa ja kinttupolkua pitkin puron varrella lähdetään taipaleelle.
Kivikkoista on välillä taival, ei se haittaa, onhan meillä pitävät kengät.



Tunnin taivalluksen jälkeen puro ja polku johtaa meidät lammelle rauhaiselle.
Istahdetaan hetkeksi nauttimaan syyspäivän suloisesta lämmöstä.
Tämä tuntuu ja näyttää paikalta, missä voitaisiin telttailla joku kaunis kesä.


Täällä oon niin rauhaista ja hiljaista, vain majavan kaluttuja puita rannoilla.
Uskoisin kaakkurinkin täällä pesivän kesäisin.


Sienirikas on metsä sammaleinen ,varmasti myöhemmin löytyy myös suppilovahveroita.
Orakkaita löytyi mukavasti taas ja haaparouskuja.
Karvalaukkuja en oikein taida kerätä.



Puolukoita tarttui mukaan sen minkä tarvitsinkin, eli aivan mielettömän hyvää on ensimmäinen vispattu marjapuuro niistä, kuten pääsinkin sitä kokkailemaan illan tunneilla.
Hyvää etten sanoisi!
Monta mukavaa paikkaa on löytynyt ihan näillä satunnaisilla retkillä

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja tervetuloa kaikki uudet lukijat ♥♥

perjantai 13. syyskuuta 2013

Punaiset

Ulkona upeat puistoruusut kukkii kukkimistaan.
Punaiset ,hiukan pinkit kukkaset tuoksuu mielettömästi.
Jännää kun perhosia ei liiemmin ruusut kiinnosta, vaikka ne noin tuoksuu, kesälläkin.
Yön jälkeinen usva haihtuu ,vaan pitää kukkaset kosteina pitkälle päivään.



Sisälläkin on elämää.
Santpauliat kukkii antoisasti ja läpi vuoden ilahduttaen asukasta.
Kuvassa kokeilin osittaista mustavalkokuvaa, eli selektiivistä.


Kiinanruusuni kukkii myös  upein kukkasin ,mitä se onkin tehnyt jo läpi kesän.
Kukat vaan on pikkuisen ikkunan puolella, ja kasvi suuri, etten harmikseni niitä voi kuvata.
Mutta kukkikoot siellä.
Tämä kuva on otettu kesällä uusimmasta hoidokistani.
Pienimpänä muttei vähäisimpänä kukkii vielä Kuparilehti.
Pidän se kauniista lehdistä enemmän ,ne ovat kuin kuparilla sivelty auringon osuessa lehtiin.


Hyvää viikonloppua kaikille! 
Have a nice weekend everyone!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Sienen makuun

Tiistain aurinkoinen, lämmin keli houkutti taipaleelle katsastamaan mökin pihamaan tilannetta,
ja touhuilemaan olevinaan jotakin kenties.
Ei ollutkaan satanut, nilkkoja viistävä nurmi oli kuivaa kävellä.
Pistimpä kastellen siis  sitkeimmät kesäkukat, jotka jaksaa yhä vielä ilahduttaa kukinnoillaan.




















Sitten saappaat jalkaan ja kameran kera mökin taakse metsään.
Ja niin, pitihän se korikin mukaan ottaa sillä tiesin että voisin löytää sieniä.
Orava jäi hölmistyneenä katsomaan perääni: "mitä, ei  tuonutkaan tuliaisia... epistä",
tuntui tuumailevan.
Ei auttanut kurren kuin lähteä tutkimaan omia varastoja.


Peippoja istui oksalla rivissä ,vaimoja ja isäntiä.
Juttelin niille, eikö jo olis nyt hyvän sään aikaan parasta pakata matkalaukut?
Muutama taisi siitä opiksi ottaa ja mennä pakkaamaan.
Yksi jäi tarkastelemaan minua hyvän aikaa.



Sammaleet ovat aina viehättäviä ja koukuttavia oikasemaan selkää pehmoiselle matolle.
Se kävi kylläkin mielessä ,mutta nöyrryin nyt ihan vaan polvilleni asti...
Sillä herkulliset rouskut odottivat poimijaa.



Orakkaita löytyi myös liiankin kanssa, niistä makoisan kastikkeen tekemään lähiaikoina.
Sienisalaatin makuun siis päästiin ja muutenkin maistelemaan metsän aarteita.



Onneksi ei  myöhemmin löytynyt hirvikärpäsiä hiuksista,en kestä niitä.
Näin siis oli ihan kiva kuljeskella kiireettömänä metsän sylissä.



Ja kun metsä tarjoaa aarteitaan, ilo on ottaa niitä vastaan, muuta en tarvitse.
Iloa iltaanne hyvät lukijat ja kaikki täällä pyörähtäneet ♥


tiistai 10. syyskuuta 2013

Rakkauden lukot

No kauan sitä pitää ennättää asua täälläkin kaupungissa,
ennenkuin jotain jostain tietää.
Toisaalta syykin löytyy läheltä miksen asiaa aikaisemmin ole tiennyt.
Eli ystäväni facebookissa ,pari vuotta täällä asuneena kiinnitti huomioni uudelleen siltaan
mitä pidän kaupungin kauneimpana kohteena.
Eli siltakuvia tulee olemaan lisää,tämä on varoitus!



Monen nuoren, ehkä vanhemmankin sillalla käyskentelevän lukot on aikojen kuluessa sillan kaiteeseen kiinnittyneet.
Linkissä hieman lemmenlukkojen taustaa : http://www.lemmenlukko.com/page/3/historia
Ja vinkki mistä lukkoja saa, jos on tarpeen ♥♥
Ihana ajatus, jos minäkin joskus lukkoni siihen laitan, kuka tietää...



Ja syy selviää nyt, miksen asiaa ole aikaisemmin ajatellut edes, on se peloittava asia, mille en voi mitään yksinkertaisesti vaikka kuinka yritän.
Eli korkeanpaikan kammo on minulla seurana ollut aina ,niin kauan kuin muistan.
Siksipä en juurikaan tuolla rautatiesillan yläpäässä ole astellut ihailemassa alhaalla siintävää Kymijokea.
Rohkaisin mieleni tälläkertaa vavisten ja horjuen, ainakin tuntui siltä.
Joelle suuntaava kuvakin on kuin varkain otettu sen kyllä huomaa.



Tämä sunnuntainen käyntini saattoi olla pitkään aikaan viimeinen, etten sanoisi.
Onko sinulla korkeanpaikan kammoa?
Tai jotain muuta, kerro rohkeasti vaan.



Ja samalla hyvää uutta viikkoa toivottelen ,vaikkakin näin tiistaina vasta.
( eilinen päivä meni vuoteella maaten)
En minä järkyttynyt itseni ylittämisestä sillalla tosin, vaan flunssan kourissa makasin vaan,
tänään jo paremmin voiden, että alankin tässä kuorimaan omenoita hillon keittoon.




sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Usvan väistyessä

Tänä aamuna en antanut pienen yskän enkä kurkkukipujen vaivata ,unet pyyhkäisten silmistä vaan
ja taipaleelle "rantaremmejä" tiedustelemaan ja kuulemaan.



Usva peitti seitsemän jälkeen vielä mukavasti järven pintaa.
Rakastan usvaa ja sen tunnelmaa jännittävää.
Rantaremmi alkoi kokoontua.



Usvan seasta lipui ensimmäisenä mielitiettyni laulujoutsen, hiljaa ,kuulostellen tutkien tilannetta.
Olin  jo pois suuntaamassa hetken ihailtuani ja kuunneltuani aamun ääniä.



Pian alkoikin kuuluu tuttua kaakatusta, jostain utujen takaa lennähti toista kymmentä "kanadalaista" seurustelemaan usvan ja aamun rajamaille.



Pian alkoi sumu väistyä, liikenne voimistui ja päätin hetken vielä ihailtuani upeita lintuja jättää niille jäähyväiset ja lähteä pitkin rantoja kotiinpäin.



Aamu alkoi kirkastua ja tyyni järven pinta houkutti koettamaan kuvata heijastuksia.
Tähtisilta on kauneimpia siltoja täällä.


Tästäkin päivästä tulee ihan hyvä päivä.



perjantai 6. syyskuuta 2013

Kymijoen rantareitillä

Yksi asia mistä suuresti pidän täällä on komea lintuisa Kymijoki.
Keväällä monet erikoisetkin linnut pysähtyvät joskus ainakin huilailemaan rannoille.
Merimetso, meriharakka, joutsenia, nokikanoja, kanadanhanhia, härkälintuja, silkkiuikkuja ja monen monta muuta voi varsinkin keväällä onnistua näkemään.
Viime talvena koetti muutama talvehtiakin, esim. ainakin kaksi joutsenta ja isokoskeloita ja telkkiä.
Eilen näin ensimmäistä kertaa elämässäni rantapuistossa muuten keltavästäräkin, siellä se keikkui tavan pyrstönheiluttajien mukana usvan pisaroimalla nurmella.
Koetin minä kuvia ottaa, mutta eihän niistä kelvollisia tullut.
Mutta tämäpä ei olekaan lintupostaus, vaan lähdemme matkaan maisemakuvaus mielessä.

Matka alkaa Kumpeli hotellin laiturilta, ei mennä laivalla tuolla, ihan kävellen vaan rantapuistoa pitkin.


Kumpelin ranta



Veneranta



Autio kylpylänranta

Kasinon ranta

Aamupäivän utuinen kuva satamasta

Siltojen alla

Rautatiesilta takana maantiesilta
                                         Hyvää viikonloppua kaikille täällä pyörähtäneille ♥

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Haaste 5 + 5

Sain mukavan haasteen Sirpalta ,mielenkiintoista ,KIITOS Sirpa ♥
Eli kesästäsi 5 kivaa  asiaa  ja 5 ikävää asiaa muistellaan näin siis.
Mitähän minulle tulis mieleen, noh, tietty:
Kesän ihana aloitus ,oli kun tytär valmistui lähihoitajaksi ja sai vielä hyvän työpaikankin heti.



Kyllä se kaikista ilahduttavin asia on yhäkin ♥
Kesän iloja muistellen muita nyt, ne ovat pieniä mutta suuria asioita nekin ♥


Lämmin kesä, perhoset, linnut ja oravat ja MONA ,ei unohdeta häntä,joka päivä näistä löysin iloni ♥


Siinä jo taisikin tulla 5 ja 6 iloista asiaa.
Sellaista tavallista loman viettoa tämä kesä on ollut ja  mökillä ramppaamista.
Välillä päätettiin lähteä sitten kauas Pohjanmaalle, Tuurin ja  Ähtärin eläinpuiston kautta.
Nekin on iloisia asioita ♥


Ja sitten sieltä paluu ikävältähän se tuntui ,kun sinne tyttö kauas ja ihanat koirat.
Välimatka meillä vaan piteni taas.
Niistä päästäänkin kesän muihin ikäviin asioihin, ja kun mietin, mietin...Ei minulla ole oikeastaan mitään ikävää sattunut pahemmin.

Ne on pieniä toisten murheiden ja surujen rinnalla, mutta mainittakoon nyt tässä sitten kun en muutakaan tiedä.

Koko kesänä vähän on ollut ampiaisia ja sekös yks ja ainot minua polven viereen tuikkas laiturilla,
ja jalkahan siitä turpos ja  oli tosi kurjan näköinen, punainen kerrassaan ja kirveli monet päivät.
Toinen lienee kun sateen kastelemalle puuportaikolle liukastuin niin, meni siinä sitten kylkiluu moneksi moneksi, viikoksi tosi kipeeksi.


Kolmas olkoon otus joka pihalla alkanut vierailla joka ilta, on supikoira mokoma karvakasa.
Kuva haikea silmäisestä supikoirasta on otettu mökin lasin läpi.
Ei uskalla Monaa ulos jättää pimeällä lainkaan ,olkoon tämä sitten 4 ikävä asia.
Mutta 5 ikävä asia.... tai mikähän se olis?

No se tais ollakin tuo ensimmäinen jo ja haikein.
Tälläistä tavallista elämää
ei sen kummempaa.
Nyt ne kirjataan muistojen helminauhaan.
Nyt minun sitten pitäs tätä haastetta niinkuin jakaa eteenpäin....hmm...
Kellähän tämä jo on, kuka tykkeis, kuka ei tykkää....
No niin,laitan haasteen eteenpäin:




tiistai 3. syyskuuta 2013

Hyvä päivä

Syyspäivä ajaa seitsemällä hevosella, ruuhkataan jossain kansan parissa sanoa.
Aamulla sumua, sadetta, poutaista, pilvistä, tuulista ja nyt aurinkoista ja viileetä.



Edelliseen postaukseeni viitateen, kyllä minä yöritarin näin kuin näinkin pimeässä sitä taskulampun kanssa sihtasin.
Päätti tulla kuistillekin mutta karkasi talon katon rakoon, kun valot lätkäytin päälle.
On se vaan upea, vain yhden näin eikä hän antanut kuvata.
Nyt mennään kävelylle rantaan.
Kyllä se kuikkakin huuteli vielä ja kuulinko oikein, kaakkurikin valitti kaihoisasti.
Joutsenet lensi pellon yli keskustellen äänekkäästi.
Elämää on sittenkin!



Korentoja ei näkynyt ,vai muisto mielessä viime kesältä, laitampa siitä kuvan.



Kielon marjat ovat houkuttavan näköisiä ,mutta ei maistella niitä jookos?
Pellon laidalla tiedustelin kurkia, ne olivat poissa vielä...



Pihlajan lehdet värittyy, vai onko tuo pihlaja kuitenkaan?



Pienen matkan jälkeen palaamme pihalle, jossa tuuli on yltynyt ja pihan uusi,huomatkaa sana uusi, tuulimylly näyttää kuinka siivet heiluu eikä meinaa.
Ihan hyvä päivä oli tänään ♥



Tervetuloa uudet lukijat ♥
Sydämmellisen piharuusun kera toivottelen hyvää iltaa  kaikille täällä pyörähtäneille ♥




maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn merkit

Tätä minä vähän oottelin tänään ja toivoin ,että päivänsää on kohtuisa.
Päätin tulla yöksi mökille, ajatuksissa pimenevä ilta, oikeesti tälläkertaa.
Nimittäin, nyt alkaa olla suuret siniritariyökköset "liikenteessä" ja siksi oottelen iltaa jännittyneenä jopa.
Päivä kuluu tupaa lämmittäessä kuten aina.



Ihan kiva päivä ,metsälenkki heitetty ja rannoilla pyörähdetty,
 ei ollut "rantaremmiä" paikalla, autiot rannat , ei edes kuikan huuto enää kuulunut.



Onko koko porukka rannoilta jo "laukkunsa pakannut" ja lentänyt muille maille, mietin näitä
hiljaa kävellen mökille päin.
Pihamaalla on kosteaa, sieniä alkaa nostella hattujaan minulle jos jonkinlaista.



Tatteja, mustarouskuja, karamellin värisiä punakärpäsieniä ja yksi ainoa haapasieni.
Saattaa tulla tänä vuonna vaan sieniäkin, näyttäs siltä.



Palokärki huutaa ,( on täällä sentään jotain elämää) jeeee! 
Yksi ainoa amiraali vielä kieppuu kukissa.
Taidan lähteä kuistille vähän katsastamaan pihan elämää iltaa ootellessa.
Jos luoja suo sitten myöhään bongaillaan ritareita, jätän kuistille hämärissä valon heidän tulla ♥





sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Syksyn satoa

Sataa ,sataa ropisee, karhun varpaat kastelee...
Tai kyllä tuota sadetta vähän enemmänkin on tullut täällä tänään syksyn eka päivänä.
Mutta se ei haittaa, silloin on kiva ja rauhaisa aika tehdä sisätöitä, eikös vaan?
Ja juuripa senkin vuoksi ,kun on tullut tehtyä yhtä sun toista, 
päiväkin vaikuttaa ihan maanantailta, olin jo aamulla ekaksi torille lähdössä.



Säilöin jo aiemmin kurkkuja, niitä jo maistelin parin viikon makuuntumisen jälkeen 
ja päätin tehdä ihan hiukkasen lisää.
Jos jollakulla makuhermoja alkaa kutkuttaa, laitan oman maustekurkku ehdotukseni Tänne.
Linkissä ja ohjeessa on valkosipuli kurkkuja, tykkäisitkö?



Nyt kannattaa nautiskella pirteistä kesän vihanneksista kun niitä omasta maasta tai torilta vielä saa.
Porkkanoita, kukkakaalia kaikenlaista popsittavaa ja taatusti tuoretta.
Kyllä ne mennen tullen voittaa ulkomaitten tarjonnan, vaikka vähän kalliimpia ovatkin.

Omena sose on lemppareitani, numero yksi hilloista.
Siitä en muuten edes lapsena tykännytkään.
Maku muuttuu aikuisiässä kummasti ja ei muuta kuin siis hilloa tekemään tai piirakkaa punaposkisista omenoista.



Omenahillo ohjeita on varmasti monenlaisia, omat tutut ohjeet parhaimpia.
Laitan kuitenkin siihenkin oman ehdotukseni, se  löytyy Täältä.
Kanelitanko on oiva keitettäessä  hilloa ja hyvä käyttää aina uudelleen kun vaan pesasee.
Lisäksi voitais tehdä aurinkohilloa, kurpitsoista jotain j.n.e
Antoisaa ja satoisaa syksyä ,ei niinkään sateista!