Blogger Widgets Blogspot Tutorial

perjantai 11. lokakuuta 2013

Lammella

Iltapäivän auringon leikkiessä kilpaa pilvien kanssa päätimme matkata tutulle lammelle.
On hiukan tyyntä, jokohan on vastarannan koivut kellastuneet täälläkin.
Kesällä leikki ritariperhosia kaislikossa lennellen kuitenkin ulottumattomiin minulta.
Kauniita suuria valkoisia perhosia , ne näkyi kauas mennessään kohti vastarantaa.
Se minulle on jäänyt kesästä mieleen täällä ja muistin sen ensimmäiseksi.


Olivat ne puut ruskapukunsa ylleen saaneet ja veden kuvajaisin vastaanottivat innokasta kuvailijaa.
Täällä on rauhaisaa, harvoin ketään ihmispuolta vastaan tulee.
Paikka on myös monen haapaperhosen syntymäkoti muhkeine haapoineen.
Auringon osuessa matalalta vastarannan puihin, ne näyttivät kuin kultaa kimmeltäen.
Voi, että tätä aikaa minä rakastan, kultaisia puita auringon valossa.
Astun laiturille se voi olla liukas märkänä.


Tässä minä laiturilla kesällä istuin muutamana kertana ja  niitä perhosia katselin kun en kameraani kiinni saanut.
Tämä hetki on kuitenkin parasta nyt ja tässä, kuunnellen rauhaisan lammen ja metsän ääniä.
Yksinäinen lokki valitti kuin hädässä kaipuutaan.


Minä en valittanut, nautin joka hetkestä luonnon upean taideteoksen edessä.
Koetinhan minä tietenkin luonnon tarjoamaa kauneutta ikuistaa, 
moni arvaa kyllä, miten livenä kaikki on toisin ja antoisampaa.

Hyvää viikonloppua hyvät lukijat ♥


torstai 10. lokakuuta 2013

Ennen ruskaa

Syyskuun kuvia siirrellessä ulkoiselle muistille huomioni kiinnittyi ennen julkaisemattomaan kuvaan.
Uimaranta ja panoraama.
Puolipilvistä 27.9 napattu kuva.
Klikkaa kuva suuremmaksi ,please ♥
Ruskaa ei vielä,toisin kuin nyt, mutta jotain kuitenkin kuvassa näin, etten "viskannut" sitä roskiin.
Laiturin takana on saari ,Heinäsaari missä on asuntovaunualue.
Pieni silta on kiinnityskohta saareen vasemmalla metsän laidalla, 
ja oikeastaan se ei ole edes metsä, vaan puita rannalla piilottaen asuntaovaunualueen,
tästä uimarannasta katsoen.

Parempia kuvauskelejä odotellessa siis kiitokset kuvakommenteista kaikille teille, ihanille ihmiselle ♥
Torstai on toivoa täynnä.
Tehdään tästäkin päivästä hyvä päivä vaikka harmaalta näyttää ulkona ja sateiselta viikonlopuksi on luvattu kirkasta ja ensi viikolle lunta, lunta, onko kivaa teistä sellainen ajatus? 



keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksyn sävyjä

 Innostuneena taas aamupäivällä rientää hän ulos Canoni olkapäällä.
Aurinko paistaa ja sininen on taivas.
Vaan eipä paista enää siellä minne matka vie laiturille.
Kuvitelkaa upea sininen taivas siis vaan panoraaman taustalle tälläkertaa.
Kannattaa klikata suurennos kuvasta.
Panoraamat vaatii sellaista katselua.
 Värejä on toki täällä jo ja paljon.
Aina ei vain sopiva sää satu, kun ulos mielii ja kerkee.


Pihalle kivikylän keskelle melkein laitetaan meillä ruokintapaikka.
Siellä viihtyy kurret ja kaikenkarvaiset elukat ja höyheniset.
Kurrella on kiireitä kovasti piilotella ja tehdä talvipesää, en minä kyllä tiedä tekeekö se sitä,
vai muutenko kantaa kaikkia turrukkeita suu täynnä pitkin honkaa.



Näki tämä ohikulkija nopsaan myöskin oivan peipposen, peippo mikä peippo,
vaikka järripeippo onkin.
Ei muuten ole nähnytkään ennen näin koreaa vierailijaa pihalla hän.
Kuva ei kovin kelpo, mutta pistän havintona viherpeippojen kaverin.
Taitas olla tyttö, olenko väärässä?
Mukavaa keskiviikkoa hyvät lukijat ja tervetuloa uudet lukijaksi ♥

tiistai 8. lokakuuta 2013

Matkan varrella


 Joutsenet lähtee myöhemmin, ankat ja hanhet ovat jo menneet muille maille lämpimille.
Pellot täyttyvät nyt joutsenista laulavista, vai laukaako nuo, en ole kuullut kovinkaan, muuta kuin hokellusta tai jotain sentapaista.
Mutta enemmän ääntä niistä lähtee kuin kyhmyjoutsenista.
Joku sanoi muuten, että kyhmyjoutsen laulaa vain kerran....kuollessaan.... hui.
Nyt mennään matkalle retkeillen suunnassa Kalkkinen / Sysmä.
Panoraamoja käsivaralta.
Kuvat kannattaa klikata suuremmaksi, varsinkin vikat 3 panoraamaa.
Nuoramoisen vanhalla sillalla
Vanhalla voimalaitoksella Sysmässä
Sysmän satamassa bongattua

Kalkkisilla 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Lupiinin lehdellä

Usvan jälkeen pisarat ovat tiiviimpiä ja kestävät kauemmin, pitkälle päivään asti lehdillä.
Kaikki valokuvausta harrastavat toki tietänevät kuinka mainio pisaran kerääjä lupiini on.
Pienen pakkasen tullen pisarat ovat vieläkin mielenkiintoisempia.
Mutta nyt ei vielä pakkasta.
Yökin oli lämpöisempi ,mittari näyttää juuri nyt klo 6.00 +7 astetta.

Luonnon tarjoamat kristallit ovat minusta kauneimpia kuin myös aina kaikki luonnontaide.

Lupiinit ovat myös sitkeitä kukkasineen, vielä joku kaunotar tien laidassa  aloittaa uuden kukintansa.

Pian pakkanen taitaa sen kuitenkin päättää.

Sateen jälkeen lehdet ja heinät kimaltavat pisaroineen,
kuin tuhansin timantein loistavat.

Kuvaa kannattaa klikata suuremmaksi kuvasta näpäisten, tulee kaikki esille mielestäni mielenkiintoisemmin.
Tästä alan  kohta kahveen keittoon ja eväitä tekemään.
Pieni retki hiukan kauemmaksi tarkoituksena tehdä ja luontoompa tietenkin kosken ja virran varrelle.

Tervetuloa uudet lukijat ♥
Hyvää viikonloppua ♥

Welcome new readers ♥
Have a nice weekend♥




torstai 26. syyskuuta 2013

Eilen satoi lunta

Sen varmaan jo monikin huomasi taatusti, että lunta satoi.
Sakeana ,pehmoista lunta, isoin höytyvin, mutta sulaen tietty saman tein pois.
Pistän kuvan muistiinpanona esille, kun hyppäsin kuin kauris auton kyydistä lammen rannalle.


Kuva nyt on aika tylsä, vähän sitä tehostin fish-eye tehosteella Photoscapella, ihan vähän vaan.
Sieltä nuo kehyksetkin nappasin.
Meistä on ihan mukava ajella sinne tänne kaverin kanssa, ja katsella uusia paikkoja ja välillä vanhojakin.
Nyt ollaan taas tutuilla paikoilla matkalla mökille ihan vaan käymäseltään.



Pellot pullollaan "ankkoja" kanadalaisia eli kanadanhanhia omassa piirissään keskustelemassa matkasuunnitelmasta.



Kuvat kehnonlaisia ,selityksenä että kovin kaukana ovat, 
mutta pistän esille nekin ihan havaintona kuitenkin.
Jospa kun kuvaa klikkaa erottuvat paremmin, kokeilepa.

Valkoposkihanhia muutama pläjäys pellon montuissa huilailemassa.



Jo päät alkoi het nousta kun pellon reunaa astelin.
En halunnut hoputtaa niitä lentoon ,lepäilkööt rauhassa.
Pitkä on matka edessä ja moni heikompi ei matkan päätä näe,
se tuntuu haikealta hiukan.



Syysiltapäivät alkavat hämärtyä  äkkiä kohtapuoleen.
On aika eron ja jäähyväisten.
Minä jään kuitenkin tänne vielä ,vaikka parin viikon päästä harvenevat bloggailun päivitykset jonkun verran .
Siitä sitten lisää myöhemmin.
Huomenna uudet ajatukset ja mietteet, suunta ihan toisaalle päin,
jos sää ei ole ihan aivan mahdoton.
Kuulumisiin huomenna.


Hyvää tätä päivää kaikille ja tervetuloa uudet lukijat ♥
Good day everyone and welcome to the new readers ♥





keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hämärän rajamailla

No nii, kyllä minä illalla sinne rantaremmiin päätin hämärän rajamailla laahustella vielä illan päätteeksi.
Ilma näytti aluksi seesteiseltä ihan, mutta taas kerran mentiin sillä seitsemällä hevosella, ja ei osannut päättää taaskaan satoiko vai paistoi.
Eli ei kummosta auringonlaskua saanut ihailla, vettä alkoi pärskiä het kun sai jalustaa pystyyn laiturille.
Ja tummia pilviä seilaili edes takaisin ,välillä koetti laskevaa aurinkoakin näyttää jotenkuten.
Pistämpä kuvaa kuitenkin todistusaineistoksi.


Kaikesta huolimatta menen aina liian aikaseen, kotvan sain jälleen kerran odotella siltaan syttyviä valoja, ja viluhan siinä meinas alkaa tärisyttää ,vaikka asusteet oli talviset
ja kynsikkäätkin pääsi taas ekaa kertaa tänä syksynä lämmittämään kämmentä ja sormien tyviä.
Laittelin siinä kaukosäätimet ja tähtisuodattimet paikalleen ja tarkennuspisteen kohilleen omasta mielestä.
Ensimmäisen kuvan jälkeen lähti tähtisuodin vek ja pelkällä linssillä mentiin.
Mutta auringonlaskun jälkeen valot syttyivät.



Sade oli onneksi tälläkertaa ohimenevää lajia mutta umpea pilvimassa peitti kuvauskohteen ilmatilan.
Että tälläistä kuvaa vaan tälläkertaa.
Pistämpä vielä viime vuotisen kuvan lokakuulta tuohon keikkumaan, 
millaista oli sää silloin...muistan pikku pakkasen  kirpeää mutta kaunista.


Ilmoja emme voi valita, tyytyminen nyt pimeän ontuviin kuviin.
Mutta eihän siinä ,mukava pieni iltalenkki antoi hyvät unet ja rauhalliset.
Tänään uusi päivä, uudet kujeet, tai oikeastaan taas muutosten aikaa.. saa nähdä miten käy.
Hyvää uutta päivää hyvät ihmiset ♥

tiistai 24. syyskuuta 2013

Villiviinin lumoissa

Villiviinistä minä tykkään oikeesti.
Kerran sain eräältä asiakkaaltakin mökille viemisiksi pari vuotta sitten,
ei se vaan siellä oikein kasva, kellastuu vaan ja onkuin joku ruoto.
Siksipä minä nautin näistä tämän kaupungin villiviini kohteista erikoisesti juuri tähän aikaan.


Villiviini peittää kallion lintutarhojen luona

Villiviini peittää pian koko käsityökeskuksen
Ovat kyllä voimissaan nuo villiviinit etten sanoisi.
Kipaistaan rannalle.
Rantapuistossa on mukava kävellä kahisevien lehtien päällä.
Voi sentään taas kerran satuin paikalle liian myöhään kuten viimekin vuonna.
Ainoa keltainen puu rannalla kerkeää lehtensä pudottaa ennenkuin sitä ennätän kunnolla kuvata.
Se puu juuri missä pikkuvarpuset sirkuttaa.


Rautatiesilta
Otan kuvan sitten jos toisen.
Mustavalkeaksi muokkasin.



Näköalakahvilaan voisin mennä kahveelle,
en muista tosin onko se enää auki.
Autoja ainakin on.



En taida mennä sittenkään ,kotona maistuu paremmalle.
Ollapa iltakin kaunis, tänä päivänä se syksyinen sää on sitten ajellut monellakin säällä.
Illalla rannalle harjoittelemaan pimeäkuvausta tai hämärän ,tai molempia.
Mukavaa iltaa ♥






maanantai 23. syyskuuta 2013

Syyssunnuntain hehkua

Sunnuntai iltapäivä koukutti ja houkutti pienelle kävelylle.
Sateitten välillä saimme iltapäivästä ihan kelvollisen happihyppelylle.
Kaupungistakin löytyy värejä kun pistää tossua toisen eteen ja aukaisee silmänsä.



On se kiehtovaa valokuvaksen harrastus.
Kaikkea katsoo aivan uusin silmin kamera kädessä vaeltaessaan.
Ja vaikka kamera ei oliskaan mukana, eikö olekin näin, että niin sitä vaan kuin valmiiksi katselee 
ympärilleen kulkiessaan, miltä mikäkin kohde kuvassa näyttäisi.



Näkee pienemmätkin yksityiskohdat, joihin ei kiinnittänyt ennen huomiota lainkaan monesti.
Hauskaa eikä vaan?



Ja silleen se on, joku voi omasta mielestä näyttää oikein kauniilta kohteelta,
toisesta se voi olla ihan  ja aivan mitätön kohde ja kuva.
Kauneus on siis katsojan silmässä, miksei sitä sanota : Valokuvaajan silmässä?



Päätin kokeilla Raw kuvien ottoa parin ystävän kehotuksesta.
Muokkauksesta en kyllä ymmärrä yhtään mitään, pitäs löytää enemmän tietoa, en vaan halua aina kysellä.
Päätin siis  kokeilla vaan onneani muokkaukessa.
Joitakin vinkkejä alkuun löysin vanhasta Digikuvalehdestä.
Kuvaatko sinä muuten raakakuvia vai ihan jpeg kuvia?

Kaikille mukaville ihmisille Hyvää uutta viikkoa ja antoisia kuvaushetkiä.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Muuttomatka

Aamulla varhain päätin lähteä pikaisten matkaan mökkiä kohti Vuolenkoskelle.
Kiersin tutut pellot ja tiet pienoisen mutkan kautta kuten aina usein keväällä ja syksyisin.
Usva peitti aamulla maisemat ja pellot ,tyhjää.
Mökilllä kävin rannat kurkkimassa, tyhjää.



Siinä hommani hoidellen ajattelin kipaista samaa tietä kotiin ja kaupunkiin päin.
Toista sataa valkoposkihanhea oli sillä välin ilmestynyt lepäilemään tutulle pellolle.
Sanoin heitä poskihanheiksi mielelläni tuttavallisemmin.
Sänkipeltoa koetin sitten lähestyä poskihanheja hiljakseen edeten.
Vaan eikös loppunut akku justiin silloin.
Minun tuurilla .



Toisaalta, saanevat levätä rauhassa muuttajat ja aterioida minun puolestani tälläkertaa.
Se on sitten muutto alkanut, tiput kerääntyy.
Näin minä komean kurkiaurankin katoavan lennossa metsän taakse.
Syksyn haikeimpia hetkiä vietin pellolla katsellen hanhien ja kurkien matkaa.
Hyvää matkaa, tulkaa pian takaisin kevään myötä♥

Leppoisaa sunnuntaita hyvät ihmiset ja tervetuloa uudet lukijat ♥


perjantai 20. syyskuuta 2013

Uusi haukka

Tervetuloa Heinolan lintutarhalle!
Welcome to the bird house in Heinola
Tietoa lintutarhasta tästä
Olen toki aiemmissa blogeissani kertonutkin varmasti lintutarhan asukeista, muistaakseni.
Mutta uusia ihmisiä on tullut tänne blogiin ja jos mielenkiintoa riittää ,kurkkaa linkki Yllä.



Lintutaloille on nyt saapunut pitkien matkojen takaa ,ehkä viimeiseen  kotiinsa outo lintu, nuori haukka.
Sitäpä piti meidänkin oikein työkseen lähteä tarkastelemaan.
Siellä se omituinen haukka reppana räpisteli pitkin häkkiä, minusta ei kovinkaan ollut raukka sopeutunut vielä.
Alla tietoa haukasta ja kuvakin ulkotarhasta napsaistu.





Ilmeisesti kuitenkin tiedoissa kuuluisi olla aavikkohaukka oikeammin, luulen niin.
Toivottavasti lintu parka sopeutuu ja ainakin haukka saa hyvän kodin täältä ,tilaa liikkua nyt,
uuvuttavien matkojenkin jälkeen.
Kaikki kiitos ja  kunnia Heinolan lintutaloille jälleen kerran!
Lammella,lintutalojen läheisyydessä on hiljaista nykyään, muutama harva sorsa uiskentelee yhä, kun ennen niitä oli monia kymmeniä.



Mutta sielläpä kesyt joutsenet viihtyy kesäisin ilakoiden,kunnes nekin talveksi viedään sisätiloihin lintutalolle.
Minttu sekä Ville, en ikinä opi muistamaan kumpi on kumpi.
Mutta tässä he ovat.
Siipirikot, liekköhän onnelliset.



Ainakin ne viihtyy keskenään ,huomasin kutsuäänistä  päätellen.
Silloin tällöin olen aina lintutaloilla käyskennellyt ,talvella enemmänkin pikku lintuja ruokkimassa.
On hyvä ,että meillä täällä on lintujen oma koti, missä saavat taatusti hyvää hoitoa.
Toinen juttu on, kuka tykkää ajatuksesta, että ne ovat vangittuja kuitenkin.

Mutta  tervetuloa uudet lukijat ,kiitokset monista kommenteista ja hyvää viikonloppua kaikille!






torstai 19. syyskuuta 2013

Pieni syyspäivitys

Syyssateet tulivat.
Sanotaan että syksyinen sää ajaa seitsemällä hevosella, oletko kuullut sanontaa?
Kyllä sen huomaa pikkuhiljaa taas kerran säiden puolesta, kohta myrskytä saattaa ja heti perään aurinko paistaa.
Pari päivää on vettä huiskinut, enemmän ja vähemmän.
Toivottavasti vielä kuivia kelejäkin nähtäillään.
Minulla olisi vielä monta paikkaa "maata" ja mantua käymättä käymättä bongailemassa ja koluamassa.



Mökkikausi loppuu syyskuun loppuun virallisesti  ja sen jälkeen liikutaan muissakin maisemissa.
Repoveden kansallispuisto on yksi kohde joka on taas suunnitelmissa ja pari muuta mielenkiintoista paikkaa.
Helpomman reitinkin Repoveden maisemiin neuvoi hyvä ystävä ei tarvitse korkean paikan kammoisen hihkuilla riippusillan ylitse ( Ai kauheee, en toiste mene) 
Saa nähdä missä mennään tänä syksynä vielä.
Onko sinulla muuttolintujen kaipuu kaukomaille, vai pysytteletkö tämän maan kamaralla kuten allekirjoittanut?
Antoisaa syksyä kaikki täällä pyörähtäneet ja iloa ,syksy on kaunis asia!

Terkuin Seijastiina

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Viheriäiset peipot

Maalla mökin pihalla on joskus vilinää syksyisinkin.
Närhien lisäksi tiitittäjät hömötiaiset ,kuusitaiset ja viherpeipot käyvät tutkimassa pihan tilannetta.
Punatulkkuja näkyi kesällä, uskokaa tai älkää niin kesällä.
Sitten heitä ei olekaan näkynyt .
Olen tainnut yhden kuvan saada niistä tänä kesänä, tai yhdestä, sanoisin.
Minulla on mökin kupeella synkkä kuusikko joka on monen linnun mieluinen kotipaikka.
Saa nähdä miten käy, kun vuokraisäntä  aikoo tai lupasi (miten vain)
kaataa vähän puita kuusikosta.



Kesän kirjosiepoille on etsittävä uuden puut asumiseen ensi keväälle.
Kesällä olikin vilinää kahdeksan pönttöä täysin asutettuna.
Mutta palataan parin kuvan verran viherpeippoihin.
Minusta ne ovat hauskoja ja sosiaalisia, pienessä parvessa lennähtää pihaoksille.
Olen pannut merkille, kuinka kesän aikana myös tavan peipot heitä seuraa heti.



Iloista sirkatusta kuuluu pensaikossa harva se päivä ja ruusujen siemenet ovat herkkuaan.
Keväällä on viherpeippo uroksen puku kauneimmillaan nyt jos syksyä kohti haalistuen.
Osa peipoista muuttaa lämpimiin maihin osalle kohta piankin jo aletaan pystytellä talviruokintapaikkaa.








tiistai 17. syyskuuta 2013

Närhen pähkinät

Koko suloisen kesän olen saanut aitiopaikalta seurata mökin kuistilla myös närhien elämää.
Ovat  vempeleet vaan niin arkoja etten parempia kuvia ole saanut toiveistani huolimatta.
Pitäs varmaan teltta pystyttää ja siinä kytätä kameran kanssa.
Ostin minä pussillisen pähkinöitä , niitä ei voi närhit vastustaa.



Siinä aikaa kuluttelin ja asettelin tyynyjä kaiteella tueksi kameralle.
Kohtapa siihen jo pyrähtää oksalle yksi, sitten toinen ja pähkinät menee parempiin suihin.
Olenkohan liian hidas kun en kerkee ikinä tarkentaa oksalla istujaan kun se jo pomppaa maahan.
Minä haluan oksalla istujan kuvaan, vaan ei vieläkään.
Ehkä toinen kerta.



Moni ei närheistä perusta, minusta se on oikein kaunis lintu ja pidän siitä.
Ääni sillä ei kovinkaan kaunis ole, mutta ei siinä muuten mitään vikaa ole.
Mitä mieltä olette?
Mikä muuten on kaunein lintu mielestänne?



Eipä kummempia tässä turista, nyt pakkaamaan ja kotiinpäin kissa kainalossa.
Mukavaa syyspäivää kaikille täällä pyörähtäneille!